Jouluevankeliumi: Luukkaan kertomus ja milloin se luetaan

Jouluevankeliumi on kertomus Jeesuksen syntymästä, ja se löytyy Raamatusta Luukkaan evankeliumin toisesta luvusta, jakeista 1–20. Teksti kuvaa keisari Augustuksen verollepanon, Joosefin ja Marian matkan Beetlehemiin, lapsen syntymän seimeen ja paimenille ilmestyneen enkelin. Suomessa se luetaan jouluaaton ja joulupäivän jumalanpalveluksissa, ja monessa kodissa aaton iltana. Alta näet, mistä teksti tarkalleen kertoo, milloin se luetaan joulun aikaan ja miten sen suomennos on muuttunut Mikael Agricolan vuodesta 1548 nykyiseen vuoden 1992 käännökseen.

Mistä jouluevankeliumi kertoo?

Kertomus alkaa verollepanosta. Vuoden 1992 käännöksessä ensimmäinen jae kuuluu: »Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.» Luukas ajoittaa tapahtuman Quiriniuksen aikaan, jolloin tämä oli Syyrian käskynhaltijana. Verollepanossa ihmiset kirjattiin kotikaupungissaan, ja se vei Joosefin Beetlehemiin, koska hän kuului Daavidin sukuun. Beetlehemiä kutsutaan kertomuksessa Daavidin kaupungiksi, ja matkalla oli mukana raskaana oleva Maria.

Beetlehemissä lapsi syntyi vaatimattomiin oloihin. Luukas kertoo, että Maria »kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa». Lähistöllä paimenet vartioivat yöllä laumaansa, kun enkeli ilmestyi heille. Pelästyneitä paimenia enkeli rauhoittaa ja kertoo suuresta ilosta, joka tulee koko kansalle, ja julistaa ilosanoman: »Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.» Enkelin ympärille ilmestyivät taivaan enkelit, jotka ylistivät Jumalaa sanoin »Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa».

Kertomuksen lopussa paimenet lähtevät katsomaan lasta ja kertovat kuulemastaan eteenpäin. Juuri tämä luku on jouluseimen ja koko seimiasetelman pohja. Paimenet, enkeli ja seimessä makaava lapsi tulevat Luukkaan muutamasta jakeesta, ja samat hahmot toistuvat jouluvirsissä ja joulukorteissa vuodesta toiseen.

Milloin jouluevankeliumi luetaan?

Jouluevankeliumilla ei ole omaa päivämäärää, vaan se on sidottu joulun jumalanpalveluksiin. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuosikalenterin mukaan jouluaaton evankeliumina luetaan Luuk. 2:1–14, eli kertomuksen alkuosa enkelien ylistykseen asti. Jouluyön ja joulupäivän jumalanpalveluksissa luetaan koko jakso 1–20 paimenten vierailuun saakka.

Teksti kuullaan siis useaan kertaan saman vuorokauden aikana. Se luetaan jouluaaton iltakirkoissa 24. joulukuuta sekä jouluyön messussa ja joulupäivän aamun jumalanpalveluksessa 25. joulukuuta. Joulupäivän jumalanpalvelus pidetään perinteisesti varhain aamulla, ja jouluaamun kirkkoon lähtö on vanha tapa etenkin maaseudulla. Aaton kirkoissa käy paljon väkeä, ja monelle juuri jouluevankeliumin kuuleminen aloittaa joulun. Samat jakeet luetaan usein myös kauneimpien joululaulujen tilaisuuksissa laulujen lomassa, ja kotonakin teksti on tapana lukea ääneen ennen lahjojen jakoa.

Alla olevat päivämäärät näyttävät, minä viikonpäivinä jouluaatto ja joulupäivä ovat lähivuosina.

Päivämäärien taustan ja aaton perinteet löydät jouluaaton artikkelista ja koko juhlan kokoavasta joulun sivusta. Joulun ja muiden pyhien päivämäärät näet kätevästi myös Suomalaisen Kalenterin sovelluksessa.

Jouluevankeliumi joulun perinteessä

Lyhyydestään huolimatta jouluevankeliumi on muovannut suomalaista joulukuvastoa vahvasti. Seimiasetelmat, joita pystytetään kirkkoihin ja koteihin, pukevat Luukkaan jakeet esineiksi: seimi, kapaloitu lapsi, paimenet ja enkeli ovat kaikki peräisin samasta luvusta. Sama kuvasto näkyy joulukorteissa ja koristeissa.

Teksti kuuluu myös joulun lauluissa. Useat jouluvirret kertovat paimenista kedolla ja enkelin sanomasta, joten kirkkokansa on vuosisatojen ajan laulanut saman kertomuksen jota saarnastuolista luetaan. Monessa perheessä tapa on, että joku lukee jouluevankeliumin ääneen aattoiltana ennen aterialle tai lahjojen ääreen siirtymistä. Lukijana voi olla perheen vanhin tai nuorin, ja teksti luetaan usein samasta vanhasta raamatusta vuodesta toiseen. Näin raamatunkohta sitoo yhteen kirkon, kodin ja koko aaton kulun.

Miksi juuri Luukkaan kertomus?

Raamatussa on neljä evankeliumia, mutta vain kaksi niistä kertoo Jeesuksen syntymästä. Markus ja Johannes aloittavat aikuisesta Jeesuksesta, kun taas Matteus ja Luukas kuvaavat syntymän. Näistä kahdesta juuri Luukkaan versio on noussut jouluevankeliumiksi.

Matteuksen evankeliumi kuvaa idän tietäjät, tähden ja kuningas Herodeksen, kun Luukas kertoo verollepanosta, seimestä ja paimenista. Syy Luukkaan suosioon on kertomuksen näkökulmassa: liikkeellä ovat vähävarainen perhe ja yötyötä tekevät paimenet, eivät hovit ja oppineet. Seimi, kapalo ja enkelin ilosanoma ovat jääneet elämään kuvataiteessa, jouluvirsissä ja seimiasetelmissa. Kertomus on lyhyt, vain parikymmentä jaetta, mutta siihen mahtuvat köyhyys, pitkä matka ja yllättävä ilmoitus. Matteuksen tietäjät taas liitetään loppiaiseen 6. tammikuuta. Silloin kirkko muistaa idän viisaiden vierailua, ja syntymäkertomus jatkuu siitä, mihin joulu jää. Näin kaksi kuvausta jakautuu kahdelle juhlalle: joulu saa Luukkaan paimenet, loppiainen Matteuksen tietäjät.

Agricolasta nykypäivään: suomennoksen vaiheet

Jouluevankeliumi on kuulunut suomeksi jo lähes viisi vuosisataa. Mikael Agricolan vuonna 1548 ilmestynyt Se Wsi Testamenti oli ensimmäinen suomennos Uudesta testamentista, ja siihen sisältyi myös Luukkaan toinen luku. Ensimmäinen koko Raamattu suomeksi ilmestyi vuonna 1642 nimellä Biblia, se on Coco Pyhä Ramattu Suomexi.

Teksti on sittemmin käännetty uudelleen moneen kertaan, kun kirjakieli on muuttunut. Monelle tutuin on vuoden 1933/38 kirkkoraamattu, jonka juhlava sanamuoto toistuu yhä korteissa ja kuunnelmissa: »Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.» Nykyinen vuoden 1992 käännös sanoo saman arkisemmin: »Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.»

Myös seimen kohta muuttui. Vuoden 1933/38 raamatussa lapselle »ei ollut sijaa majatalossa», vuoden 1992 käännöksessä »ei ollut tilaa majapaikassa». Erot ovat pieniä, mutta ne kuuluvat: moni osaa vanhan sanamuodon ulkoa, koska se opittiin koulussa ja kuultiin radiosta vuosikymmenten ajan. Uudempi käännös pyrkii siihen, että teksti aukeaa myös niille, joille kirkon kieli on vieraampaa. Kirkko tarkistaa käännöstä sukupolven tai parin välein, jotta sanat seuraavat elävää kieltä, vaikka itse kertomus pysyy samana. Juuri tuttuutensa ansiosta jouluevankeliumi on yksi harvoista raamatunkohdista, jonka suuri osa suomalaisista tunnistaa heti.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä raamatunkohta jouluevankeliumi on? Se on Luukkaan evankeliumin toinen luku, jakeet 1–20. Jouluaattona luetaan tavallisesti jakeet 1–14, jouluyönä ja joulupäivänä koko jakso.

Kuka jouluevankeliumin kirjoitti? Kertomus on osa Luukkaan evankeliumia, joka on perinteen mukaan nimetty evankelista Luukkaalle. Suomeksi sen käänsi ensimmäisenä Mikael Agricola vuonna 1548.

Miksi jouluevankeliumissa puhutaan verollepanosta? Luukas sitoo syntymän keisari Augustuksen väenlaskentaan, joka vei Joosefin ja Marian Beetlehemiin. Väenlaskennassa ihmiset kirjattiin kotikaupungissaan, ja Joosef kuului Daavidin sukuun.

Mitä tarkoittaa, ettei ollut tilaa majapaikassa? Beetlehem oli verollepanon takia täynnä matkalaisia, joten perhe joutui tyytymään tilaan, jossa oli seimi eläinten ruokakaukalona. Tästä syntyi perinteinen kuva syntymästä tallissa.

Onko jouluevankeliumi sama kuin joulurauhan julistus? Ei. Jouluevankeliumi on raamatunkohta, kun taas joulurauhan julistus on Turussa kello 12 luettava maallinen teksti. Kummatkin kuuluvat jouluaattoon, mutta ne ovat eri asioita.

Mikä on jouluevankeliumin tunnetuin kohta? Monelle se on enkelin tervehdys paimenille ja sitä seuraava taivaan enkelien ylistys »Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha». Nämä sanat toistuvat jouluvirsissä ja jumalanpalvelusten gloriassa.

Keskeiset havainnot

• Jouluevankeliumi on Luukkaan evankeliumin luku 2 (jakeet 1–20), ja se kertoo Jeesuksen syntymästä seimeen.
• Jouluaaton evankeliumina luetaan jakeet 1–14, jouluyönä ja joulupäivänä koko jakso 1–20.
• Teksti on jouluseimen ja monen jouluvirren pohja: paimenet, enkeli ja seimessä makaava lapsi tulevat juuri tästä luvusta.
• Luukkaan versio nousi jouluevankeliumiksi, kun taas Matteuksen tietäjät liitetään loppiaiseen.
• Suomeksi jouluevankeliumi on luettu Agricolan vuoden 1548 käännöksestä nykyiseen vuoden 1992 kirkkoraamattuun.