Juliaaninen kalenteri: mikä se on ja miksi se korvattiin

Juliaaninen kalenteri on Julius Caesarin vuonna 46 eaa. käyttöön ottama ajanlasku, jossa vuoden pituus on keskimäärin 365,25 vuorokautta ja joka neljäs vuosi on karkausvuosi. Se korvattiin gregoriaanisella kalenterilla, koska se jäi jälkeen auringon kierrosta noin vuorokauden 128 vuodessa. Suomessa juliaanisesta kalenterista luovuttiin vuonna 1753. Osa ortodoksisista kirkoista noudattaa sitä yhä, minkä vuoksi niiden joulu osuu tammikuun 7. päivälle.

Mikä juliaaninen kalenteri on?

Roomassa ajanlasku oli ennen uudistusta sekaisin, koska pappien vastuulla ollutta kuukalenteria oli venytetty ja lyhennetty poliittisin perustein. Julius Caesar määräsi kalenterin uudistettavaksi tämän ajanlaskukaaoksen vuoksi, ja työn taustalla oli aleksandrialainen tähtitieteilijä Sosigenes. Uusi kalenteri irrotti kuukaudet Kuun kierrosta ja sitoi ne aurinkovuoteen.

Jotta vuodenajat saatiin takaisin kohdalleen, vuodesta 46 eaa. tehtiin 445 vuorokauden mittainen. Tätä on kutsuttu viimeiseksi sekaannuksen vuodeksi. Sen jälkeen kalenteri asettui yksinkertaiseen rytmiin: tavallisessa vuodessa on 365 vuorokautta, ja joka neljäs vuosi saa yhden lisäpäivän. Neljän vuoden jaksossa vuorokausia kertyy siis 1 461, mikä tekee vuoden keskipituudeksi tasan 365,25 vuorokautta. Tämä neljän vuoden karkaussääntö on juliaanisen kalenterin ydin, ja sama karkausvuoden perusidea siirtyi myöhemmin myös nykyiseen kalenteriimme.

Miksi juliaaninen kalenteri jäi jälkeen?

Vuoden todellinen pituus ei ole tasan 365,25 vuorokautta. Aika, jossa Aurinko palaa keväästä kevääseen, on niin sanottu trooppinen vuosi, ja se on noin 11 minuuttia lyhyempi kuin juliaaninen vuosi. Yksitoista minuuttia kuulostaa mitättömältä, mutta se kertyy: juliaanisessa kalenterissa karttuu yksi ylimääräinen vuorokausi noin 128 vuodessa, eli noin kahdeksan vuorokautta tuhannessa vuodessa.

Tämä tarkoitti, että kevätpäiväntasaus siirtyi kalenterissa vähitellen aikaisemmaksi. Kirkolle asia oli tärkeä, koska pääsiäisen ajankohta lasketaan kevätpäiväntasauksen ja täydenkuun perusteella. Vuonna 325 pidetty Nikean kirkolliskokous kiinnitti tasauksen laskennallisesti maaliskuun 21. päivään. Kun juliaaninen kalenteri hiipi eteenpäin, todellinen tasaus valui 1500-luvulle tultaessa kymmenkunta päivää etuajassa, ja pääsiäinen uhkasi ajautua yhä kauemmas keväästä.

Gregoriaaninen korjaus vuonna 1582

Ratkaisu tuli paavi Gregorius XIII:lta, jonka mukaan uusi kalenteri sai nimensä. Vuonna 1582 kalenterista poistettiin kertaluonteisesti kymmenen päivää: torstaita 4. lokakuuta seurasi suoraan perjantai 15. lokakuuta. Samalla karkaussääntöä hienosäädettiin. Sadalla jaolliset vuodet eivät enää olleet karkausvuosia, ellei vuosi ollut jaollinen myös 400:lla. Niinpä vuodet 1700, 1800 ja 1900 olivat gregoriaanisessa kalenterissa tavallisia mutta juliaanisessa karkausvuosia, kun taas vuodet 1600 ja 2000 olivat molemmissa karkausvuosia.

Ero kahden kalenterin välillä kasvaa siis harppauksittain niinä vuosisadan vaihteina, jolloin juliaaninen kalenteri ottaa karkauspäivän ja gregoriaaninen ei. Alla oleva taulukko kokoaa eron kehityksen.

Nykyinen 13 vuorokauden ero syntyy juuri näiden askelten summana. Uudistuksen alussa vuonna 1582 erotus oli kymmenen päivää. Siihen tuli yksi päivä lisää vuonna 1700, toinen vuonna 1800 ja kolmas vuonna 1900, kun juliaaninen kalenteri otti kunakin vuonna karkauspäivän ja gregoriaaninen jätti sen väliin. Vuosi 2000 oli jaollinen 400:lla, joten se oli molemmissa kalentereissa karkausvuosi eikä kasvattanut eroa. Seuraava harppaus tulee vuonna 2100, jolloin ero venyy 14 vuorokauteen.

Uudistus paransi tarkkuutta huomattavasti. Gregoriaanisessa kalenterissa kertyy yhden vuorokauden virhe vasta noin 3 000 vuodessa, kun juliaanisessa sama virhe syntyi runsaassa sadassa vuodessa. Eri maat siirtyivät uuteen kalenteriin eri aikaan, koska muutos oli sidoksissa kirkkokuntaan ja politiikkaan. Suomessa juliaaninen kalenteri oli käytössä vuoteen 1753, jolloin helmikuun 17. päivää seurasi suoraan maaliskuun 1. päivä ja yksitoista päivää jäi pois.

Missä juliaaninen kalenteri elää yhä

Vaikka arkielämä siirtyi gregoriaaniseen kalenteriin, juliaaninen laskutapa jäi elämään kirkollisessa käytössä. Jerusalemin patriarkaatti sekä Venäjän, Serbian ja Georgian ortodoksiset kirkot noudattavat yhä alkuperäistä juliaanista kalenteria. Näissä kirkoissa juhlapäivät pysyvät juliaanisen kalenterin päivämäärissä, jotka ovat nyt 13 vuorokautta gregoriaanista jäljessä.

Juuri tästä syntyy tuttu "ortodoksinen joulu" tammikuun 7. päivänä. Joulua vietetään näissäkin kirkoissa 25. joulukuuta, mutta juliaanisen kalenterin 25. joulukuuta vastaa gregoriaanisen kalenterin 7. tammikuuta. Kyse ei ole eri juhlasta vaan samasta päivämäärästä eri kalenterissa. Osa ortodoksisista kirkoista siirtyi 1900-luvulla korjattuun juliaaniseen kalenteriin, jonka serbialainen tiedemies Milutin Milanković esitteli Konstantinopolin kokouksessa vuonna 1923. Se vastaa toistaiseksi täsmälleen gregoriaanista kalenteria, joten näissä kirkoissa joulu on 25. joulukuuta.

Suomessa ratkaisu tehtiin varhain. Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous hyväksyi siirtymän uuteen kalenteriin vuonna 1917, ja uusi ajanlasku otettiin käyttöön 1921. Kirkko viettää joulunsa 25. joulukuuta, ja se on ainoa ortodoksinen paikalliskirkko, joka noudattaa gregoriaanista kalenteria myös pääsiäisen ajankohdan määräytymisen osalta. Siksi ortodoksinen ja luterilainen pääsiäinen osuvat Suomessa samaan viikonloppuun, kun taas useimmissa muissa maissa ortodoksinen pääsiäinen lasketaan yhä juliaanisen kalenterin mukaan ja jää tavallisesti myöhemmäksi.

Yleiset väärinkäsitykset

Yleisin väärinkäsitys koskee ortodoksista joulua. Moni ajattelee, että 7. tammikuuta johtuisi siitä, että ortodoksit laskisivat joulun eri päivälle. Todellisuudessa juhla on molemmissa kalentereissa 25. joulukuuta, ja ainoa ero on käytetyssä kalenterissa: vanhaa juliaanista kalenteria noudattavilla kirkoilla tuo päivä osuu nykyisen kalenterin 7. tammikuulle.

Toinen sitkeä luulo koskee Suomen ortodokseja. Heidän joulunsa ei ole tammikuussa, sillä Suomen ortodoksinen kirkko käyttää gregoriaanista kalenteria ja viettää joulua 25. joulukuuta samaan aikaan muiden suomalaisten kanssa. Tammikuun 7. päivä koskee vanhan kalenterin kirkkoja, kuten Venäjän ortodoksista kirkkoa.

Kolmas väärinkäsitys on, että juliaaninen kalenteri olisi ollut yksinkertaisesti virheellinen. Omaan aikaansa nähden se oli tarkka saavutus. Ero auringon kiertoon jäi vain noin yhteentoista minuuttiin vuodessa, eikä poikkeama ehtinyt kasvaa huomattavaksi kuin vasta vuosisatojen kuluessa.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä ero on juliaanisella ja gregoriaanisella kalenterilla? Molemmissa vuoden pituus on lähellä 365,25 vuorokautta, mutta gregoriaaninen kalenteri jättää kolme karkauspäivää pois neljässä vuosisadassa. Siksi se pysyy auringon kierrossa tarkemmin, ja se on nyt 13 vuorokautta juliaanista edellä.

Miksi ortodoksinen joulu on 7. tammikuuta? Vanhaa juliaanista kalenteria noudattavat kirkot viettävät joulua 25. joulukuuta oman kalenterinsa mukaan. Tämä päivä vastaa gregoriaanisen kalenterin 7. tammikuuta, koska kalentereiden ero on nykyään 13 vuorokautta.

Käyttääkö Suomen ortodoksinen kirkko juliaanista kalenteria? Ei. Suomen ortodoksinen kirkko siirtyi gregoriaaniseen kalenteriin 1920-luvun alussa ja viettää sekä joulua että pääsiäistä samaan aikaan kuin muutkin Suomessa.

Milloin Suomessa siirryttiin gregoriaaniseen kalenteriin? Vuonna 1753. Silloin helmikuun 17. päivää seurasi suoraan maaliskuun 1. päivä, ja yksitoista päivää poistettiin kertaluonteisesti.

Kuinka paljon juliaaninen kalenteri on jäljessä? Juliaaninen kalenteri jää jälkeen noin yhden vuorokauden 128 vuodessa. Ero gregoriaaniseen kalenteriin on tällä hetkellä 13 vuorokautta ja kasvaa 14 vuorokauteen vuonna 2100.

Keskeiset havainnot

• Juliaaninen kalenteri otettiin käyttöön Julius Caesarin määräyksestä vuonna 46 eaa., ja siinä joka neljäs vuosi on karkausvuosi.
• Vuoden keskipituus 365,25 vuorokautta on noin 11 minuuttia liian pitkä, joten kalenteri kertyy vuorokauden edelle noin 128 vuodessa.
• Gregoriaaninen uudistus vuonna 1582 poisti kymmenen päivää ja tiukensi karkaussääntöä sadalla ja 400:lla jaollisten vuosien osalta.
• Suomessa juliaanisesta kalenterista luovuttiin vuonna 1753, jolloin yksitoista päivää jäi pois.
• Osa ortodoksisista kirkoista noudattaa yhä juliaanista kalenteria, minkä vuoksi niiden joulu osuu 7. tammikuuta, kun kalentereiden ero on 13 vuorokautta.
• Suomen ortodoksinen kirkko käyttää gregoriaanista kalenteria ja viettää joulua ja pääsiäistä samaan aikaan muiden suomalaisten kanssa.

Seuraa vuoden kiertoa ja juhlapyhien päivämääriä Suomalaisesta Kalenterista. Aiheeseen liittyvät myös jutut karkausvuodesta, kuukausien nimistä ja pituuksista sekä pääsiäisen ajankohdan laskemisesta.