Komeetta: milloin pyrstötähti näkyy ja mistä se tulee

Milloin komeetan näkee ja mistä pyrstötähti oikein tulee? Komeetta on jäästä ja pölystä koostuva aurinkokunnan pikkukappale, joka kasvattaa pyrstön lähestyessään Aurinkoa. Kirkkaita, paljain silmin näkyviä komeettoja osuu Suomen taivaalle vain muutaman vuoden välein, mutta jaksolliset komeetat palaavat tarkalla aikataululla. Halleyn komeetta näkyy seuraavan kerran vuonna 2061. Alta löydät taulukon tunnetuista komeetoista ja niiden paluuajoista sekä selityksen siihen, miksi pyrstöjä on kaksi.

Milloin komeetta näkyy?

Osa komeetoista on jaksollisia: ne kiertävät Aurinkoa säännöllisellä radalla ja palaavat lähelle Maata ennustettavin väliajoin. Toiset ovat pitkäjaksoisia vieraita, jotka syöksyvät sisempään aurinkokuntaan vain kerran ja katoavat sitten vuosituhansiksi kauas Auringon vaikutuspiirin ulkopuolelle. Taulukko kokoaa muutaman tunnetuimman komeetan ja niiden seuraavan aurinkoläheisyyden eli perihelin tähtitieteellisten laskelmien mukaan.

Halleyn komeetta on näistä kuuluisin. Edmond Halley ennusti komeetan palaavan vuonna 1758, ja ennuste toteutui hänen kuolemansa jälkeen. Komeetta kiertää Auringon noin 76 vuodessa, kävi edellisen kerran lähellä 9. helmikuuta 1986 ja saavuttaa seuraavan perihelinsä 28. heinäkuuta 2061. Silloin sen odotetaan olevan kirkkaampi kuin vaatimattomassa vuoden 1986 näytöksessä.

Lähivuosien varmin kohde on 2P/Encke, jolla on lyhin kiertoaika tunnetuista kirkkaista komeetoista, noin 3,3 vuotta. Sen seuraava periheli osuu 10. helmikuuta 2027. Kirkkaat pitkäjaksoiset komeetat, kuten heinäkuussa 2020 vieraillut NEOWISE ja lokakuussa 2024 nähty Tsuchinshan–ATLAS, ilmestyvät ilman aikataulua ja jäävät usein vain kiikarikohteiksi.

Suurta pyrstötähteä ei siis voi merkitä kalenteriin vuosia etukäteen. Uudet pitkäjaksoiset komeetat löytyvät tavallisesti vasta muutamaa kuukautta ennen niiden lähikäyntiä, kun ne ovat jo matkalla sisempään aurinkokuntaan. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa seuraa lähestyviä komeettoja ja julkaisee niistä havaintoennusteita sivuillaan, joten kirkkaan komeetan tulosta ehtii yleensä kuulla ajoissa.

Mistä komeetan pyrstö johtuu?

Kaukana Auringosta komeetta on kylmä ja pyrstötön: pelkkä muutaman kilometrin kokoinen ydin. Ydin koostuu Wikipedian mukaan noin 75-prosenttisesti jäästä, pääosin vedestä, hiilidioksidista ja metaanista, sekä loppuosaltaan kivestä ja pölystä. Tähtitieteilijä Fred Whipple kuvasi ytimen aikoinaan »likaiseksi lumipalloksi«, ja vertaus on pysynyt.

Kun komeetta lähestyy Aurinkoa, sen jää alkaa kaasuuntua suoraan höyryksi. Ytimen ympärille muodostuu harsomainen kaasukehä eli koma, ja säteilypaine sekä hiukkasvirta puhaltavat komasta pyrstön. Pyrstöjä on yleensä kaksi, ja ne osoittavat eri suuntiin. Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan mukaan sinertävä ionipyrstö osoittaa suoraan poispäin Auringosta, koska aurinkotuuli työntää ionisoituneen kaasun tasaisesti ulospäin. Kellertävä pölypyrstö taas kaareutuu komeetan radan suuntaisesti, sillä pölyhiukkaset liikkuvat hitaammin.

Sama mekanismi selittää, miksi pyrstö johtaa komeettaa sen loitotessa Auringosta. Säteilypaine työntää pyrstöä Auringosta poispäin riippumatta siitä, mihin suuntaan komeetta itse liikkuu radallaan. Kun komeetta on ohittanut perihelinsä ja kääntyy takaisin avaruuteen, sen pyrstö kulkee edellä.

Mistä komeetat ovat kotoisin?

Aurinkokunnalla on kaksi komeettavarastoa, ja ne tuottavat erityyppisiä komeettoja. Pitkäjaksoiset komeetat saapuvat kaukaisesta Oortin pilvestä, joka ympäröi aurinkokuntaa noin 50 000 tähtitieteellisen yksikön etäisyydellä. Yksi tähtitieteellinen yksikkö on Maan ja Auringon välinen etäisyys, joten Oortin pilvi sijaitsee tuhansien miljardien kilometrien päässä. Näiden komeettojen kiertoajat venyvät tuhansiin tai kymmeniin tuhansiin vuosiin.

Lyhytjaksoiset komeetat ovat kotoisin lähempää, Neptunuksen radan takaisesta Kuiperin vyöhykkeestä. Ne palaavat alle 200 vuoden välein. Tähän joukkoon kuuluvat sekä Halley että lyhimmän kiertoajan komeetat, kuten Encke.

Komeetat ovat aurinkokunnan syntyajoilta säilyneitä jäänteitä. Koska ne ovat viettäneet suurimman osan iästään kaukana Auringon lämmöstä, niiden jää kertoo alkuperäisestä aineksesta, josta planeetat aikoinaan kokosivat itsensä. Siksi luotaimia on lähetetty komeettojen luo tutkimaan tätä pakastettua raaka-ainetta. Euroopan avaruusjärjestön Rosetta-luotain kiersi komeettaa 67P vuonna 2014 ja pudotti sen pinnalle Philae-laskeutujan.

Komeetat tähdenlentojen takana

Komeetat näkyvät taivaalla myös silloin, kun itse pyrstötähti on jo poissa. Joka kierroksella komeetta jättää radalleen ohuen pölyvanan, ja kun Maa kulkee tämän vanan läpi, hiukkaset syöksyvät ilmakehään ja palavat tähdenlentoina. Näin syntyvät vuotuiset meteoriparvet.

Loppukesän perseidit ovat peräisin komeetta Swift-Tuttlesta, joka kiertää Auringon 133 vuodessa. Halleyn komeetta puolestaan tuottaa kaksi parvea: lokakuun orionidit ja toukokuun eta-akvaridit. Joulukuun geminidien emokappale on poikkeus, sillä se on asteroidi 3200 Phaethon eikä varsinainen komeetta. Hiukkaset kohtaavat ilmakehän lähes 60 kilometrin sekuntinopeudella, mikä riittää kirkkaaseen välähdykseen.

Tämä kytkös tekee komeetoista tähtiharrastajalle kiinnostavia myös välivuosina. Vaikka kirkasta pyrstötähteä ei näkyisi, sen jättämä pöly tuottaa saman kohteen vuodesta toiseen. Elokuun perseidit ovat Suomessa näistä kiitollisin, koska ne osuvat lämpimään vuodenaikaan.

Komeetat suomalaisin silmin

Suomella on oma paikkansa komeettojen tutkimuksen historiassa. Yrjö Väisälä, joka toimi Turun yliopiston Iso-Heikkilän tähtitornissa, löysi tutkijaryhmineen useita komeettoja ja yli 800 asteroidia. Hänen mukaansa on nimetty Kuun kraatteri sekä asteroidit 1573 Väisälä ja 2804 Yrjö. Väisälän optiikan taidot ja Lounais-Suomen selkeät syysyöt tekivät Turusta 1900-luvun puolivälissä merkittävän pikkukappaleiden löytöpaikan.

Komeetan näkeminen Suomesta on kiinni vuodenajasta ja pimeydestä. Kesällä pohjoinen taivas ei tummu keskelläkään yötä tarpeeksi himmeän pyrstön erottamiseksi, ja juuri siksi NEOWISE-komeetta jäi vuonna 2020 Suomen valoisassa yössä haastavaksi kohteeksi. Komeetta oli matalalla pohjoistaivaalla, jossa kesäyön hämärä pysyi liian valoisana, ja avaruus.fi kuvasi sitä harrastajien kohteeksi eikä suuren yleisön komeetaksi. Eteläisimmässä Suomessa sen saattoi tavoittaa noin puoli kahden ja kahden välillä yöllä, kun taivas oli tummimmillaan, mutta Keski- ja Pohjois-Suomessa yö jäi liian valoisaksi.

Syksyn ja talven pimeät yöt sopivat komeetan havainnointiin selvästi paremmin kuin valoisat kesäyöt. Paras paikka on pimeä maaseututaivas kaukana katuvaloista, esteettömän horisontin äärellä. Komeetan kirkkaus ilmoitetaan magnitudeina, ja mitä pienempi luku on, sitä kirkkaampi kohde. Paljain silmin taivaalta erottaa hyvissä oloissa noin kuudennen magnitudin kohteet, joten kirkkaat komeetat näkyvät ilman välineitä, mutta himmeämmät vaativat kiikarin tai kaukoputken.

Usein kysytyt kysymykset

Milloin Halleyn komeetta näkyy seuraavan kerran? Halleyn komeetan seuraava periheli on 28. heinäkuuta 2061. Sitä ennen sen jättämä pöly näkyy joka vuosi orionidien ja eta-akvaridien meteoriparvina.

Mikä ero on komeetalla ja tähdenlennolla? Komeetta on jäinen pikkukappale, joka voi näkyä taivaalla viikkoja. Tähdenlento on hiekanjyvän kokoinen pölyhiukkanen, usein komeetan jättämästä vanasta, joka palaa sekunnin murto-osassa ilmakehässä.

Miksi komeetalla on kaksi pyrstöä? Aurinkotuuli puhaltaa ionisoituneen kaasun suoraan poispäin Auringosta sinertäväksi ionipyrstöksi. Hitaammin liikkuva pöly jää komeetan radalle kellertäväksi, kaareutuvaksi pölypyrstöksi.

Näkyykö komeetta paljain silmin? Kirkkaimmat komeetat näkyvät paljain silmin, mutta useimmat vaativat kiikarin tai kaukoputken. Näkyvyys riippuu komeetan kirkkaudesta, sen etäisyydestä ja taivaan pimeydestä.

Mistä komeetat tulevat? Pitkäjaksoiset komeetat saapuvat kaukaisesta Oortin pilvestä, lyhytjaksoiset lähempää Kuiperin vyöhykkeestä Neptunuksen radan takaa.

Keskeiset havainnot

• Komeetta on jäästä ja pölystä koostuva pikkukappale, jonka Auringon lämpö kaasuuttaa pyrstöksi.
• Halleyn komeetta palaa 28.7.2061; lyhytjaksoinen Encke jo 10.2.2027.
• Ionipyrstö osoittaa aurinkotuulen työntämänä suoraan poispäin Auringosta, pölypyrstö kaareutuu radan suuntaisesti.
• Pitkäjaksoiset komeetat tulevat Oortin pilvestä, lyhytjaksoiset Kuiperin vyöhykkeestä.
• Komeettojen jättämä pöly synnyttää vuotuiset meteoriparvet, kuten Swift-Tuttlen perseidit.
• Yrjö Väisälän ryhmä löysi Turun Iso-Heikkilästä useita komeettoja ja yli 800 asteroidia.

Haluatko pysyä kartalla taivaan tapahtumista? Suomalainen Kalenteri kokoaa ne puolestasi, mukana tähdenlennot ja seuraava täysikuu.