Kuukaudet: suomalaisten kuukausien nimet ja merkitys

Vuodessa on kaksitoista kuukautta, ja suomen kielessä niillä on täysin omakieliset nimet. Useimmat Euroopan kielet lainasivat kuukausiensa nimet latinasta, mutta suomalaiset kuukaudet on nimetty luonnon ja maatöiden mukaan: tammikuu on keskitalven napa, huhtikuu kaskenkaadon aika ja marraskuu kuolleen luonnon kuukausi. Alta näet jokaisen kuukauden merkityksen, pituuden ja historian.

Montako kuukautta vuodessa on?

Vuodessa on kaksitoista kuukautta. Jako perustuu Kuun kiertoaikaan: yksi kuun vaiheiden kierto kestää noin 29,5 vuorokautta, ja sana kuukausi juontuu suoraan sanasta kuu. Kaksitoista tällaista jaksoa vastaa suunnilleen yhtä Auringon kiertoa eli vuotta.

Vastaavuus ei ole tarkka, sillä kaksitoista kuun kiertoa jää reilun kymmenen päivän päähän aurinkovuodesta. Nykyiset kalenterikuukaudet ovat sopimuksenvaraisia 28–31 päivän jaksoja. Ne eivät enää seuraa kuun vaiheita, ja niiden pituudet periytyvät roomalaisesta kalenterista, vaikka suomenkieliset nimet ovat omaa perua.

Suomalaiset kuukaudet ovat luonnon ja maatöiden nimiä

Useimmissa Euroopan kielissä kuukausien nimet juontuvat latinasta ja roomalaisen kalenterin luvuista. Syyskuun kansainvälinen nimi september tulee latinan luvusta septem eli seitsemän, koska roomalainen vuosi alkoi maaliskuusta ja syyskuu oli järjestyksessä seitsemäs. Samasta syystä lokakuu on october (octo, kahdeksan), marraskuu november (novem, yhdeksän) ja joulukuu december (decem, kymmenen).

Suomalaiset kuukaudet eivät noudata tätä logiikkaa. Nimet kertovat, mitä luonnossa tai maataloudessa kunakin aikana tapahtui: milloin maa paljastui lumen alta, milloin kaadettiin kaski, milloin tehtiin heinää ja milloin korjattiin sato. Sää ja peltotyöt antoivat kuukausille nimet, eivät hallitsijat tai järjestysnumerot. Tässä suomi kuuluu samaan vähemmistöön kuin muutamat muut kielet, jotka säilyttivät omakieliset kuukausien nimensä latinan sijaan.

Kuukausien nimet ja niiden merkitys

Alla oleva taulukko kokoaa jokaisen kuukauden järjestysnumeron, pituuden ja nimen merkityksen.

Muutama nimi ansaitsee tarkennuksen. Tammikuun alkuosalle on Kotimaisten kielten keskuksella kaksi selitystä: yleisimmän mukaan tammi tarkoittaa akselia tai napaa, jolloin tammikuu on keskellä talvea kuin "talven napa"; toinen selitys yhdistää sanan tammipuun kovuuteen. Huhtikuun huhti on johdettu vanhasta kaskea tarkoittavasta sanasta huhta: kaski kaadettiin keväällä kuivumaan kesän polttoa varten.

Marraskuu on nimistä synkin. Kotuksen mukaan marras on vanha indoeurooppalainen lainasana, joka tarkoittaa kuollutta tai kuolemaisillaan olevaa; nimi kuvaa luontoa, joka on vaipunut talvilepoon. Lokakuun loka viittaa syksyn kuraisiin keleihin, ja sana esiintyy jo Mikael Agricolan vuoden 1544 rukouskirjassa, joka on vanhimpia suomenkielisiä lähteitä kuukausien nimille.

Myös kevään ja kesän nimet kertovat peltotöistä. Toukokuun touko tarkoitti alkujaan kevättä, mutta merkitys kaventui tarkoittamaan kevätkylvöä sen jälkeen, kun kevät sai oman sanansa kevät; sana on niin vanha, että sillä on vastineensa unkarin keväännimessä tavasz. Elokuun elo puolestaan tarkoittaa viljaa ja korjattua satoa, ja se juontuu samasta ikivanhasta uralilaisesta juuresta kuin verbi elää.

Kuinka monta päivää kussakin kuukaudessa on?

Kuukausien pituudet vaihtelevat 28 ja 31 päivän välillä. Seitsemässä kuukaudessa on 31 päivää, neljässä 30 ja helmikuussa 28 tai karkausvuonna 29.

Pituudet on helppo muistaa nyrkin rystysillä. Kun käy rystyset ja niiden välit läpi vasemmalta oikealle, rystyselle osuva kuukausi on pitkä eli 31 päivää ja notkoon osuva lyhyt eli 30 päivää. Ainoa poikkeus on helmikuu, joka jää kaikkia muita lyhyemmäksi. Miksi juuri helmikuu on lyhin ja miksi lisäpäivä sijoitetaan sinne, selittyy roomalaisen kalenterin historialla, jota käsittelen tarkemmin karkausvuoden jutussa.

Kuukausien nimien historia

Kuukausien suomenkieliset nimet painettiin ensimmäisen kerran 1500-luvulla. Mikael Agricola sisällytti ne teoksiinsa, ja moni nimi on säilynyt lähes muuttumattomana tähän päivään. Nimet eivät kuitenkaan olleet alusta asti nykyisellään.

Selvin esimerkki on joulukuu. Agricolan teksteissä joulukuun nimi oli talvikuu, ja nykyinen joulukuu vakiintui kirjalliseen käyttöön vasta 1600-luvulla. Myös monista muista kuukausista tunnetaan murteellisia rinnakkaisnimiä, kuten helmikuun helmenkuu. Nimet syntyivät kansan puheessa ennen kuin ne kirjattiin almanakkaan, joten sama kuukausi saattoi eri seuduilla kantaa hieman eri nimeä, ennen kuin painetut kalenterit yhtenäistivät ne.

Yleiset väärinkäsitykset

Yleisin virhe koskee kesäkuuta. Nimi ei tule lämmintä vuodenaikaa tarkoittavasta sanasta, vaan lounaismurteiden kesä-sanasta, joka tarkoittaa kesantoa. Kesantopelto kynnettiin ensimmäisen kerran kesäkuussa, ja siitä kuukausi sai nimensä. Lounaismurteissa lämmintä vuodenaikaa kutsuttiin sanalla suvi, ei kesäksi.

Toinen sitkeä luulo on, että marraskuu liittyisi marjoihin, mutta yhteyttä ei ole: marras tarkoittaa kuollutta. Kolmas väärinkäsitys on pitää suomalaisia kuukausien nimiä käännöksinä latinasta. Todellisuudessa merkitykset ovat toisistaan riippumattomat: latinan december viittaa lukuun kymmenen, kun taas suomen joulukuu viittaa keskitalven juhlaan.

Usein kysytyt kysymykset

Montako kuukautta vuodessa on? Vuodessa on kaksitoista kuukautta, tammikuusta joulukuuhun. Jako perustuu Kuun noin 29,5 vuorokauden kiertoaikaan, josta myös sana kuukausi juontuu.

Mikä on lyhin ja mikä pisin kuukausi? Lyhin on helmikuu, jossa on 28 päivää tai karkausvuonna 29. Pisimpiä ovat 31 päivän kuukaudet: tammikuu, maaliskuu, toukokuu, heinäkuu, elokuu, lokakuu ja joulukuu.

Mistä suomalaiset kuukausien nimet tulevat? Nimet kuvaavat luontoa ja maataloustöitä. Esimerkiksi heinäkuussa tehtiin heinää, elokuussa korjattiin sato ja huhtikuussa kaadettiin kaski. Toisin kuin useimmissa Euroopan kielissä, nimet eivät ole latinaa vaan omaa perua.

Miksi kesäkuu ei tarkoita lämmintä kesää? Kesäkuun kesä tarkoittaa alun perin kesantoa eli viljelemättä jätettyä peltoa, joka kynnettiin ensimmäisen kerran kesäkuussa. Nimi on siis peräisin peltotöistä, ei säästä.

Miksi syyskuu on suomeksi yhdeksäs mutta latinaksi seitsemäs? Roomalainen kalenteri alkoi alun perin maaliskuusta, jolloin syyskuu oli järjestyksessä seitsemäs; siitä juontuu latinan september (septem, seitsemän). Kun vuoden alku myöhemmin siirtyi tammikuuhun, numerointi jäi kahta jäljelle, ja september kantaa yhä seitsemännen nimeä ollessaan yhdeksäs. Suomen syyskuu viittaa suoraan syksyyn eikä järjestyslukuun.

Kirjoitetaanko kuukaudet isolla vai pienellä alkukirjaimella? Kuukausien nimet kirjoitetaan suomessa pienellä alkukirjaimella myös virkkeen keskellä, esimerkiksi tammikuu ja joulukuu. Iso alkukirjain tulee vain silloin, kun nimi on virkkeen ensimmäinen sana.

Keskeiset havainnot

• Vuodessa on kaksitoista kuukautta, ja sana kuukausi juontuu Kuun kiertoajasta, vaikka kalenterikuukaudet eivät enää seuraa kuun vaiheita.
• Suomalaiset kuukausien nimet ovat omakielisiä ja kuvaavat luontoa ja maatöitä, kun taas useimmat Euroopan kielet lainasivat nimensä latinasta.
• Nimet kertovat vuodenkierrosta: maaliskuussa maa paljastuu, huhtikuussa kaadettiin kaski, heinäkuussa tehtiin heinää ja marraskuussa luonto lepää.
• Kesäkuun kesä tarkoittaa kesantoa eikä lämmintä vuodenaikaa, ja marraskuun marras tarkoittaa kuollutta, ei marjaa.
• Nimet painettiin 1500-luvulla Agricolan aikaan; joulukuu oli hänellä talvikuu, ja nykynimi vakiintui vasta 1600-luvulla.

Tarkista minä päivänä mikäkin kuukausi alkaa ja mitä nimipäiviä siihen osuu Suomalaisesta Kalenterista. Aiheesta kiinnostuneille sopivat myös jutut karkausvuodesta ja vuodenaikojen alkamisesta.