Kynttilänpäivä: milloin se on ja miksi väärään aikaan

Kynttilänpäivä muistaa Jeesus-lapsen tuomista temppeliin 40 päivää joulun jälkeen. Perinteinen päivämäärä on 2. helmikuuta, mutta Suomen luterilaisessa kirkossa päivää vietetään sunnuntaina 2.–8. helmikuuta. Milloin kynttilänpäivä on tarkalleen? Vuonna 2026 se on sunnuntaina 8.2. ja vuonna 2027 poikkeuksellisesti jo 31.1. Alta löydät lasketun päivämäärätaulukon, päivän historian ja kansanperinteen.

Mikä kynttilänpäivä on?

Kynttilänpäivä palauttaa mieleen hetken, jolloin Maria ja Joosef veivät Jeesus-lapsen Jerusalemin temppeliin 40 päivän ikäisenä. Kirkkovuosikalenterin mukaan juhlan raamatullinen aihe on lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus. Evankeliumissa vanha Simeon tunnistaa lapsen luvatuksi pelastajaksi ja kutsuu häntä valoksi, joka loistaa kaikille kansoille. Samassa kertomuksessa myös profeetta Hanna kiittää lapsesta temppelissä. Katolinen ja ortodoksinen kirkko kutsuvat päivää Herran temppeliintuomiseksi.

Nimi kynttilänpäivä ei tule taivaan tähdistä vaan kirkon vahakynttilöistä. Keskiaikaisena tapana oli vihkiä tänä sunnuntaina ne kynttilät, joita seurakunta käytti kirkossa koko tulevan vuoden. Kynttilät siunattiin, ja päivä sai niiden mukaan nimensä. Historianetin mukaan kristityt ovat viettäneet juhlaa ainakin 500-luvulta asti, joten se kuuluu kirkkovuoden vanhimpiin päiviin.

Ajankohta ei ole sattuma. Juutalaisen lain mukaan äiti kävi puhdistautumassa ja esikoispoika pyhitettiin temppelissä 40 päivän kuluttua syntymästä. Kun joulua vietetään 25. joulukuuta, 40 päivää eteenpäin osuu 2. helmikuuta. Näin kynttilänpäivä sulkee sen 40 päivän jakson, joka joulusta alkaa.

Milloin kynttilänpäivä on?

Perinteinen kynttilänpäivä on 2. helmikuuta, mutta Suomen luterilaisessa kirkossa sitä ei useimmiten vietetä silloin. Jos 2. helmikuuta ei ole sunnuntai, päivää vietetään sitä seuraavana sunnuntaina. Näin kynttilänpäivä osuu jollekin sunnuntaista 2.–8. helmikuuta.

Yksi poikkeus rikkoo säännön. Jos laskettu sunnuntai osuisi laskiaissunnuntaille, kynttilänpäivä siirtyy viikkoa aiemmaksi. Näin käy vuonna 2027: helmikuun 7. päivä on laskiaissunnuntai, joten kynttilänpäivää vietetään jo sunnuntaina 31. tammikuuta, ennen kuin helmikuu on alkanutkaan.

Taulukon päivät on laskettu sunnuntaisäännöstä ja laskiaissunnuntain siirrosta. Kahtena vuonna, 2027 ja 2032, kynttilänpäivä pakenee tammikuun tai helmikuun ensimmäisille päiville, koska laskettu sunnuntai olisi muuten laskiaissunnuntai. Muina vuosina päivä asettuu helmikuun ensimmäiselle viikolle.

Miksi kynttilänpäivää vietetään sunnuntaina?

Kynttilänpäivä on usein »väärään aikaan», jos sitä verrataan vanhaan 2. helmikuuhun. Syy on käytännöllinen. Ennen 1770-lukua 2. helmikuuta oli Suomessa kirkollinen pyhäpäivä, jolloin ei tehty töitä. Kun arkipäiville osuvia pyhiä karsittiin ja siirrettiin lähimmälle sunnuntaille, myös kynttilänpäivä sai paikkansa sunnuntaikalenterista.

Historianetin mukaan järjestely on ollut Suomessa voimassa vuodesta 1772. Siirto koski useaa muutakin kiinteää juhlaa: samalla tavoin lähimmälle sunnuntaille asettui esimerkiksi mikkelinpäivä, joka sekin liikkuu nykyään päivämäärästä toiseen. Uudistuksen tavoitteena oli kasvattaa työpäivien määrää vuoden mittaan. Kynttilänpäivän liturgia säilyi, mutta itse päivämäärä irtosi vanhasta 40 päivän laskennasta ja alkoi seurata kalenterin sunnuntaita.

Kynttilänpäivä ja joulun päätös

Kirkollisessa laskennassa kynttilänpäivä on joulun viimeinen päivä: se päättää 40 päivän jakson, joka alkaa jouluyöstä. Useissa maissa joulukoristeet pidettiin esillä juuri kynttilänpäivään saakka, jolloin talo palasi tavalliseen arkeen vasta helmikuun alussa.

Suomalaisessa kodissa joulu oli kuitenkin purettu jo aiemmin. Loppiainen 6. tammikuuta päätti kirkollisen joulun, ja kansantavassa nuutinpäivä 13. tammikuuta vei kuusen ja koristeet pois. Kun kynttilänpäivä koittaa, useimpien suomalaisten joulu on ollut ohi jo kuukauden. Siksi kynttilänpäivästä muodostui meillä ennen kaikkea talven merkkipäivä, ei joulun jälkinäytös.

Kynttilänpäivä kansanperinteessä

Kansanperinteessä kynttilänpäivällä ei ollut uskonnollista sisältöä, vaan se oli sydäntalven merkkipäivä, joka jo enteili kevättä. Taivaannaulan mukaan päivä merkitsi talven puoliväliä: silloin katsottiin ruokavarastoihin ja arvioitiin, riittikö ruoka ja karjan rehu lopputalveksi. Nyrkkisääntö oli tiukka, sillä ihmisillä sai olla jäljellä enää kolmasosa varastoista ja eläimillä puolet rehusta.

Sama puoliväli kuului vanhaan sanontaan »Paavali puoli talvea, kynttilä kevättä», jossa Paavalinpäivä 25. tammikuuta ja kynttilänpäivä jakoivat sydäntalven kahtia. Säätä ennustettiin ahkerasti. Sananparren mukaan »kevättä kynttilästä, syystä Perttelistä»: kynttilänpäivä käänsi katseen kohti kevättä, kuten Perttulinpäivä syksyä. Pakkasesta johdettiin oma enteensä, jonka mukaan »jos ei ole kylmä kynttelinä eikä pakkanen pauku Paavona, niin on halla heinäkuussa ja talvi keskellä kesää».

Kevään aikataulua ennakoitiin yksittäisistä säistä. Vanhan uskomuksen mukaan ensimmäisestä suojasäästä kynttilänpäivän jälkeen oli yhdeksän viikkoa avoveteen, joten leudosta päivästä laskettiin, milloin jäät lähtisivät. Runsas lumi kynttilänpäivänä taas lupasi hyvää viljavuotta.

Miten kynttilänpäivää vietetään nykyään?

Nykyään kynttilänpäivä näkyy ennen kaikkea kirkoissa. Monin paikoin järjestetään kynttiläjumalanpalvelus, jossa valo on illan kantava teema keskellä pimeintä talvea. Aihe nousee suoraan päivän evankeliumista, jossa Simeon kutsuu Jeesus-lasta valoksi kansoille. Kynttilät kirkossa ja kodin ikkunalla toistavat samaa kuvaa, ja liturginen väri on valkoinen.

Kansankielessä kynttilänpäivä on myös toivon päivä. Historianetin mukaan se ennakoi kevään tuloa, sillä helmikuun alussa valoa on jo selvästi enemmän kuin joulun pimeimpinä päivinä. Helsingissä päivän pituus on kasvanut joulukuun alle kuudesta tunnista jo noin kahdeksaan tuntiin, joten kynttilänpäivä on konkreettinenkin käännekohta kohti valoisampaa vuodenaikaa. Perinteinen puuro ja lihaliemi kuuluivat päivän pöytään maaseudulla, mutta nykyään kynttilänpäivä on kotona vaatimaton verrattuna jouluun tai pääsiäiseen.

Liputus, vapaapäivä ja nimipäivä

Kynttilänpäivä ei ole liputuspäivä eikä palkallinen vapaapäivä. Koska sitä vietetään sunnuntaina, se ei siirrä arkea eikä lyhennä työviikkoa, toisin kuin loppiainen. Kirkoissa päivä näkyy valkoisena liturgisena värinä ja kynttilöiden runsautena, mutta kaupan ja työelämän kannalta se on tavallinen helmikuun sunnuntai.

Almanakassa 2. helmikuuta on Jeminan, Aamun ja Lumen nimipäivä. Kynttilänpäivä ei silti ole yhden nimen juhla vaan koko kirkkovuoden päivä, jonka omat päivämäärät ja tausta löytyvät myös kynttilänpäivän sivulta. Kaikki vuoden pyhä- ja merkkipäivät näet kootusti Suomalaisen Kalenterin etusivulta.

Usein kysytyt kysymykset

Milloin on kynttilänpäivä 2027? Vuonna 2027 kynttilänpäivää vietetään sunnuntaina 31. tammikuuta. Päivä siirtyi viikkoa aiemmaksi, koska laskettu 7. helmikuuta on tuolloin laskiaissunnuntai.

Miksi kynttilänpäivä on eri päivänä joka vuosi? Suomen luterilainen kirkko viettää kynttilänpäivää sunnuntaina 2.–8. helmikuuta, ei kiinteänä päivämääränä. Koska helmikuun sunnuntait osuvat eri vuosina eri päiville, myös kynttilänpäivä liikkuu.

Mitä kynttilänpäivä juhlistaa? Se muistaa Jeesus-lapsen tuomista temppeliin 40 päivää syntymän jälkeen. Nimi juontuu keskiaikaisesta tavasta vihkiä tänä päivänä kirkon vuoden kynttilät.

Onko kynttilänpäivä vapaapäivä? Ei ole. Kynttilänpäivä on sunnuntai, joten se ei ole erillinen palkallinen vapaapäivä, eikä se kuulu liputuspäiviin.

Päättääkö kynttilänpäivä joulun? Kirkollisesti kynttilänpäivä sulkee 40 päivän joulunajan. Suomalaisessa kodissa koristeet oli kuitenkin viety pois jo loppiaisena tai nuutinpäivänä, joten arjessa joulu oli ohi paljon aiemmin.

Ovatko kynttilänpäivä ja Herran temppeliintuominen sama päivä? Kyllä. Kyseessä on sama juhla eri nimillä: luterilainen kirkko käyttää yleensä nimeä kynttilänpäivä, kun taas katolinen ja ortodoksinen perinne puhuu Herran temppeliintuomisesta. Molemmat viittaavat Jeesus-lapsen tuomiseen temppeliin.

Keskeiset havainnot

• Kynttilänpäivä on 40 päivää joulusta ja muistaa Jeesus-lapsen tuomista temppeliin. Perinteinen päivämäärä on 2. helmikuuta.
• Suomen luterilaisessa kirkossa päivää vietetään sunnuntaina 2.–8. helmikuuta. Vuonna 2026 se on 8.2. ja vuonna 2027 poikkeuksellisesti jo 31.1.
• Sunnuntaisääntö syntyi käytännön syistä: arkipäiville osuvia pyhiä karsittiin ja siirrettiin sunnuntaille vuodesta 1772.
• Nimi tulee keskiaikaisesta tavasta vihkiä kirkon vuoden kynttilät. Kirkoissa päivän liturginen väri on valkoinen.
• Kansanperinteessä kynttilänpäivä oli talven puoliväli, jolloin tarkistettiin ruoka- ja rehuvarat ja käännettiin katse kevääseen.
• Kynttilänpäivä ei ole liputuspäivä eikä vapaapäivä, ja useimpien suomalaisten joulu oli purettu jo nuutinpäivänä.