Nuutinpäivä 13.1.: milloin, miksi ja mikä on nuuttipukki

Nuutinpäivä on aina 13. tammikuuta. Se on kansanperinteessä joulun kahdeskymmenes ja viimeinen päivä: loppiainen 6.1. lopettaa kirkollisen joulun, mutta vasta Nuutti palauttaa arjen. Päivä ei ole vapaapäivä eikä liputuspäivä, ja se on Nuutin nimipäivä. Nimi juontuu keskiaikaisesta pyhimyksestä, ja lounaissuomalainen nuuttipukkiperinne elää yhä.

Mikä nuutinpäivä on?

Nuutinpäivä sulkee joulunajan. Kirkkovuodessa joulu päättyy loppiaiseen 6. tammikuuta, mutta vanhassa talonpoikaiskulttuurissa juhla jatkui viikon pidemmälle. Vasta 13. tammikuuta korjattiin kuusi ja koristeet pois ja palattiin töihin. Kotimaisten kielten keskus muotoilee eron niin, että loppiainen oli kirkon viimeinen jouluajan pyhä ja Nuutin päivä kansan oma joulukauden lopettaja.

Nuutinpäivän ja joulun suhteen tiivistää vanha sananlasku: »Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.» Tuomaanpäivä 21.12. avasi joulun, Nuutti sulki sen. Kun joulua laskettiin Tuomaasta Nuuttiin, se venyi runsaaseen kolmeen viikkoon, mikä on selvästi enemmän kuin nykyinen mielikuva kolmen pyhäpäivän joulusta. Yle Elävä arkisto toteaa saman suoraan: nuutinpäivä korjaa joulun pois. Sana »paha» ei viittaa pahuuteen vaan siihen, että hauska juhlakausi loppui ja arki alkoi.

Miksi nuutinpäivä on 13. tammikuuta?

Päivämäärä ei ole aina ollut sama. Nykyisellä paikallaan 13. tammikuuta nuutinpäivä on ollut vuodesta 1708 lähtien, ja sitä ennen sitä vietettiin loppiaista seuraavana päivänä eli 7. tammikuuta. Kun juhla siirtyi, kansa alkoi kutsua vanhaa ajankohtaa 7.1. »vanhaksi nuutiksi» ja uutta 13.1. »uudeksi nuutiksi».

Siirto ei ollut mielivaltainen. Joulusta 25. joulukuuta on tasan 20 vuorokautta 13. tammikuuhun, ja keskiaikaisen käsityksen mukaan joulurauha kesti nuo 20 päivää. Uusi ajankohta asetti juhlan päätöksen tähän 20 päivän rajaan. Juuri tästä juontuu myös nuutinpäivän kansanomainen nimitys »joulun kahdeskymmenes päivä».

Nimensä nuutinpäivä on saanut keskiaikaiselta pyhimykseltä Knut Lavardilta, jonka muistopäivä oli alun perin 7. tammikuuta. Se selittää, miksi vanha Nuutti sattui juuri loppiaisen jälkeiseen päivään. Almanakan Nuutti-nimi ja pyhimyksen muisto ovat kulkeneet käsi kädessä, vaikka päivä on nykyään täysin maallinen. Kotus muistuttaa, että 7. tammikuuta jäi vanhan kansan puheessa elämään »vanhana nuuttina», ja uusi 13. päivä sai nimekseen »uusi nuutti».

Loppiaisen ja nuutinpäivän välinen viikko selittää myös, miksi joulukuusi seisoo suomalaisessa kodissa perinteisesti pitkään. Kun juhlan virallinen päätös oli loppiainen mutta kansantapa jatkui Nuuttiin, kuusen sai hyvällä omallatunnolla pitää tammikuun puoliväliin. Sama 20 päivän mitta näkyy vielä nykyisessä tavassa purkaa joulu vasta nuutinpäivän tienoilla.

Nuuttipukit: naamioidut joulunpäättäjät

Nuutinpäivän tunnetuin tapa on nuuttipukki. Perinteen ydin on kiertue talosta taloon. Vanhaan aikaan liikkeellä olivat nuoret miehet, jotka pukeutuivat nurinpäin käännettyyn turkkiin tai lampaannahkaan, lisäsivät sarvet ja tuohesta tai nahasta tehdyn naamarin ja kolistelivat karjankelloja. Joukko liikkui hevosella ja reellä ja kasvoi talo talolta, kun uusia pukkeja liittyi mukaan. Jos talon tarjoilu jäi kitsaaksi, pukit lauloivat pilkkalauluja ja veivät mennessään oluttynnyrin tapit.

Pukkien pyyntö kohdistui usein juuri olueen. Talossa kysyttiin, onko hiivoja jäljellä, ja pukkeja kutsuttiinkin paikoin hiiva-Nuuteiksi. Kotivalmisteinen sahti ja jouluruoat oli tarkoitus saada käytettyä loppuun. Tapa liittyi konkreettiseen ongelmaan: Maaseudun Tulevaisuus kuvaa, että keskiajalla jouluksi valmistettiin suuret määrät olutta ja ruokaa ja juhlittiin niin kauan kuin niitä riitti. Yksi nuuttipukkien tehtävistä oli varmistaa tynnyrit tyhjiksi ja kerätä tapit pois, mikä pakotti väen takaisin työhön.

Sotien jälkeen tapa siirtyi lapsille. Nykyään nuuttipukit ovat naamiaisasuisia lapsia, jotka soittavat ovikelloa, kysyvät saako nuuttipukki laulaa ja saavat palkaksi karkkia tai muuta pientä. Nuuttikierto muistuttaa pääsiäisen virpomista, ja monessa perheessä se on lasten oma tapa saattaa joulu loppuun. Perinne on säilynyt lähinnä Lounais-Suomessa, etenkin Vakka-Suomessa, Satakunnassa ja Ahvenanmaalla, ja sitä on tavattu myös Hämeessä, Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Nuuttipukin kierto ajoittui pitkään vanhaan Nuuttiin 7. tammikuuta, ja vasta 1970-luvulta lähtien se siirtyi laajemmin 13. päivälle. Nuuttipukki kuuluu samaan naamioitujen pukkihahmojen sukuun kuin kekripukki, josta joulupukin hahmo ja nimi ovat aikanaan kehittyneet.

Nuutti ajaa joulun pois

Nykyään harva pukeutuu pukiksi, mutta nuutinpäivän merkitys elää käytännön kalenterissa. Se on päivä, jona kuusi kannetaan ulos ja jouluvalot lasketaan laatikkoon. Työelämä on jo palannut normaaliin loppiaisen jälkeen, joten Nuutti on ennen kaikkea kodin jouluajan symbolinen päätös. Sanonta »hyvää joulua ja onnellista uutta Nuuttia» leikittelee juuri tällä: Nuutti on kuin joulun oma uudenvuoden päätös.

Tässä nuutinpäivä eroaa joulusta. Aatto ja joulupäivä ovat juhlan huippu, kun taas nuutinpäivä on sen hiljainen loppu.

Nuutinpäivä osana joulunaikaa

Nuutinpäivä on suomalaisen joulunajan viimeinen merkkipäivä. Joulunaika alkaa jo pikkujoulusta marraskuun lopulla ja etenee jouluaaton 24.12., joulupäivän ja tapaninpäivän kautta uuteenvuoteen ja edelleen loppiaiseen 6.1. Loppiainen on näistä viimeinen kirkollinen pyhä, mutta kansanperinne piti joulua yllä vielä viikon nuutinpäivään asti.

Tämä selittää, miksi nuutinpäivä tuntuu monesta yhä joulun luontevalta päätökseltä, vaikka se ei ole vapaapäivä. Kirkkovuosi ja kansantapa laskivat joulun eri tavoin: kirkolle joulu päättyi loppiaiseen, kansalle vasta 20 päivän kuluttua jouluyöstä. Nuutinpäivä on jälkimmäisen laskutavan viimeinen päivä.

Onko nuutinpäivä vapaapäivä vai liputuspäivä?

Nuutinpäivä ei ole virallinen vapaapäivä eikä liputuspäivä. Se ei kuulu työaikalain pyhäpäiviin, joten 13. tammikuuta on tavallinen työ- ja koulupäivä. Se ei myöskään ole Suomen liputuspäivistä yksikään: vuoden ensimmäinen liputuspäivä on vasta 5. helmikuuta vietettävä J. L. Runebergin päivä, ja tammikuussa ei liputeta lainkaan.

Yhden aseman nuutinpäivä silti kalenterissa pitää: 13. tammikuuta on Nuutin nimipäivä. Koska päivämäärä on kiinteä, viikonpäivä vaihtuu vuosittain. Alla nuutinpäivän viikonpäivät tulevina vuosina.

Usein kysytyt kysymykset

Milloin nuutinpäivä on? Nuutinpäivä on aina 13. tammikuuta. Päivämäärä on kiinteä, joten viikonpäivä vaihtelee vuodesta toiseen.

Miksi nuutinpäivä päättää joulun? Joulusta 25. joulukuuta on 13. tammikuuhun tasan 20 vuorokautta, ja vanhan käsityksen mukaan joulurauha kesti 20 päivää. Nuutinpäivä on siis joulun kahdeskymmenes ja viimeinen päivä.

Mikä on nuuttipukki? Nuuttipukki on naamioitunut hahmo, joka kiertää talosta taloon nuutinpäivänä. Ennen liikkeellä olivat oluen perässä kiertäneet nuoret miehet, nykyään laulua vastaan karkkia keräävät lapset.

Onko nuutinpäivä 7. vai 13. tammikuuta? Nykyään 13. tammikuuta. Ennen vuotta 1708 päivää vietettiin 7. tammikuuta, ja tuota vanhaa ajankohtaa kutsuttiin myöhemmin »vanhaksi nuutiksi».

Onko nuutinpäivä vapaapäivä? Ei ole. Nuutinpäivä on tavallinen arkipäivä, ei virallinen vapaapäivä eikä liputuspäivä.

Vietetäänkö nuutinpäivää yhä? Kyllä, mutta paikallisesti. Nuuttipukkiperinne on säilynyt elävimmin Lounais-Suomessa, ja monelle nuutinpäivä on ennen kaikkea päivä, jona joulukuusi ja koristeet korjataan pois. Nimipäivä Nuutti on koko maassa käytössä.

Keskeiset havainnot

• Nuutinpäivä on 13. tammikuuta ja päättää kansanperinteessä joulun; loppiainen 6.1. lopettaa kirkollisen joulun jo viikkoa aiemmin.
• Päivä on ollut 13. tammikuuta vuodesta 1708; sitä ennen sitä vietettiin 7. tammikuuta pyhimys Knut Lavardin muistopäivänä.
• Ajankohta osuu tasan 20 vuorokauden päähän joulusta, mikä vastasi keskiaikaisen joulurauhan pituutta.
• Nuuttipukkiperinne siirtyi olutta keränneiltä nuorilta miehiltä karkkia laulaville lapsille ja elää yhä Lounais-Suomessa.
• Nuutinpäivä ei ole vapaapäivä eikä liputuspäivä, mutta se on Nuutin nimipäivä.

Haluatko nähdä, mille viikonpäivälle nuutinpäivä ja muut juhlat osuvat tänä vuonna? Suomalainen Kalenteri näyttää koko vuoden pyhät, nimipäivät ja liputuspäivät yhdessä näkymässä.