Revontulet Suomessa: milloin, missä ja miksi ne näkyvät

Milloin revontulet näkyvät Suomessa? Revontulia näkyy parhaiten pimeään vuodenaikaan, karkeasti elokuun lopulta huhtikuulle, ja tyypillisimmin parin tunnin sisällä keskiyöstä. Mitä pohjoisempana olet, sitä useammin: Kilpisjärvellä ja Utsjoella revontulia leiskuu kolmena yönä neljästä, Helsingissä noin kerran kuukaudessa. Näkyminen vaatii pimeän ja pilvettömän taivaan. Tässä on revontulikausi kuukausittain, ilmiön syy ja katseluohjeet leveysasteen mukaan.

Milloin revontulia näkee?

Revontulia syntyy ympäri vuoden, mutta Suomessa ne erottuvat vain silloin, kun taivas on tarpeeksi pimeä. Se alkaa loppukesästä yöttömän yön väistyttyä ja jatkuu huhtikuulle. Ilmatieteen laitoksen mukaan revontulia esiintyy melko tasaisesti läpi vuoden, syksyisin ja keväisin kuitenkin hieman enemmän. Kesällä ne jäävät näkymättä, koska yöt ovat varsinkin maan pohjoisosassa liian valoisia revontulten himmeän hehkun erottamiseen.

Vuoden sisällä on kaksi tilastollista huippua. Kevättalvi ja alkusyksy ovat tilastollisesti edullisimmat ajat revontulien esiintymisille, koska päiväntasausten aikaan Maan asento aurinkotuulessa päästää aurinkotuulen energiaa tehokkaimmin magneettikehään. Selkeimmin tämä painottuu syyspäiväntasauksen ympäristöön syys- ja lokakuussa sekä kevätpäiväntasauksen tienoille helmi- ja maaliskuussa. Yön sisällä paras hetki osuu keskiyön kohdalle: pari tuntia keskiyön kummallakin puolella on tyypillisintä revontulien aikaa.

Pilvisyys ratkaisee lopulta sen, näkeekö revontulia juuri tiettynä yönä. Aktiivinenkin revontuliyö jää pimennoksiin, jos taivas on pilvessä, joten katselu kannattaa ajoittaa selkeisiin öihin.

Mistä revontulet johtuvat?

Revontulten energialähde on Aurinko. Aurinkotuuli puhaltaa sähköisesti varautuneita hiukkasia jatkuvasti Maata kohti, ja osa niistä ohjautuu Maan magneettikentän mukana napa-alueille. Kun hiukkaset törmäävät yläilmakehän happi- ja typpiatomeihin, kaasut virittyvät ja purkavat energian valona. Ilmiö tapahtuu korkealla, noin 80–250 kilometrin korkeudella, ja voimakkaimmat purkaukset yltävät jopa 600 kilometriin.

Väri kertoo, mikä kaasu hehkuu ja millä korkeudella. Vihreä on revontulten yleisin sävy, ja se syntyy hapesta noin 100–300 kilometrissä. Korkealla yli 300 kilometrissä happi tuottaa punaista, ja matalalla 80–100 kilometrissä typpi antaa sinisen ja violetin vivahteet.

Revontulia ei näy kaikkialla samalla todennäköisyydellä. Ilmiö keskittyy geomagneettisia napoja ympäröiville rengasmaisille alueille, joita kutsutaan revontuliovaaleiksi. Suomen Lappi ulottuu tavallisen revontuliovaalin reunalle, joten siellä revontulia näkyy rauhallisenkin avaruussään aikana. Etelämpänä ovaali yltää katselijan ylle vain magneettisen aktiivisuuden kasvaessa, ja silloin revontulet näkyvät useimmiten matalalla pohjoistaivaalla. Voimakkaan magneettisen myrskyn aikana ovaali laajenee etelämmäksi, jolloin revontulia voi näkyä myös Etelä-Suomen taivaalla.

Miten ja missä revontulet näkee?

Näkyvyys riippuu ensin leveysasteesta. Kilpisjärvellä ja Utsjoella revontulia näkyy kolmena yönä neljästä, keski-Lapissa kolmena tai neljänä yönä viikossa ja Helsingissä noin kerran kuukaudessa pimeään vuodenaikaan. Ero syntyy etäisyydestä revontuliovaaliin: mitä pohjoisempana ollaan, sitä useammin ovaali on suoraan pään päällä.

Itse katseluun tarvitaan kaksi asiaa: pimeys ja pilvetön taivas. Revontulien näkemisen edellytys on riittävä pimeys ja mahdollisimman pilvetön taivas, joten kaupungin valoista kannattaa siirtyä avoimelle ja mahdollisimman pimeälle paikalle, etäälle asutuskeskusten valosaasteesta. Katse suunnataan pohjoiseen. Varsinkin eteläisessä Suomessa revontulet näkyvät useimmiten pohjoistaivaalla, joten esteetön näkymä pohjoiseen taivaanrantaan on tärkeämpi kuin korkea paikka.

Ajankohtaisen tilanteen voi tarkistaa Ilmatieteen laitoksen revontuliennusteesta, joka arvioi näkyvyyttä eri puolilla maata. Ennusteen todennäköisyydet koskevat Suomen etelä- ja keskiosia; Lapissa revontulet ovat yleisiä rauhallisenkin avaruussään aikana. Pimeä ja pilvetön yö kuun vaiheiden ollessa lähellä uuttakuuta on paras yhdistelmä, sillä kirkas kuu vaalentaa taivasta ja peittää himmeimmät revontulet.

Aurinkosykli ja revontulivuodet

Revontulten runsaus vaihtelee vuosien mittaan Auringon aktiivisuuden mukana. Auringonpilkkujen määrä vaihtelee noin 11 vuoden jaksolla, ja pilkkuluku kuvaa myös revontulten esiintymistiheyttä ja magneettisia myrskyjä. Aktiivisen Auringon aikaan revontulia näkyy useammin ja kauempana etelässä kuin hiljaisina vuosina.

Nykyinen 25. aurinkosykli alkoi joulukuussa 2019. NASA ja Ilmakehä- ja valtamerihallinto NOAA ilmoittivat lokakuussa 2024, että Aurinko on saavuttanut maksimivaiheensa, ja huippuvaiheen arvioitiin jatkuvan seuraavan vuoden ajan. Aktiivisuus ei katoa hetkessä maksimin jälkeen, joten maksimia seuraavat vuodet ovat yhä hyvää revontuliaikaa. Yksittäisen yön näkyvyyttä sykli ei kuitenkaan ennusta: sen ratkaisevat sää, pimeys ja sen hetken avaruussää.

Revontulia ennustetaan useilla aikajänteillä kerralla. Ilmatieteen laitos erittelee ennusteet noin 11 vuoden syklistä ja Auringon 27 vuorokauden pyörähdysjaksosta muutaman vuorokauden ja tunnin ennusteisiin sekä reaaliaikaiseen mittaukseen asti. Pitkä jänne kertoo, mihin vuosiin kannattaa varautua, ja lyhyt jänne sen, kannattaako juuri tänä yönä lähteä ulos. Magneettikentän pieniä muutoksia seurataan noin kymmenellä havaintoasemalla eri puolilla Suomea, ja mittaustieto näkyy revontuliennusteessa lähes viiveettä.

Revontulet suomalaisessa kansanperinteessä

Nimi revontuli säilyttää vanhan uskomuksen. Revontulivalon on arveltu syntyneen tuliketun turkin hankautumisesta puihin tai tunturin rinteeseen, ja tästä kansanselityksestä sana johtuu: repo tarkoittaa kettua. Toisen tulkinnan mukaan sanan alkuosa liittyy saamelaiseen loitsuperinteeseen. Kumpikin selitys kertoo, että ilmiölle haettiin nimi kauan ennen kuin aurinkotuulen fysiikka tunnettiin.

Revontulet ovat näkyneet Lapin taivaalla yhtä kauan kuin alueella on asuttu, ja ne kuuluvat samaan pimeän vuodenajan kuvastoon kuin kaamos ja pitkät talviyöt. Kesän vastakohtana on yötön yö, jolloin valo estää revontulten näkymisen kokonaan. Näin pohjoisin Suomi saa vuoden aikana sekä pisimmät pimeät revontuliyöt että kirkkaimmat valoisat yöt.

Usein kysytyt kysymykset

Milloin revontulet näkyvät parhaiten Suomessa? Pimeään vuodenaikaan elokuun lopulta huhtikuulle, ja vuorokauden sisällä keskiyön molemmin puolin. Syys- ja lokakuu sekä helmi- ja maaliskuu ovat päiväntasausten takia tilastollisesti otollisimpia.

Näkyykö revontulia Helsingissä? Näkyy, mutta harvemmin kuin pohjoisessa. Tilastojen mukaan Helsingissä revontulia esiintyy noin kerran kuukaudessa pimeään aikaan, ja ne näkyvät tavallisesti matalalla pohjoistaivaalla magneettisesti aktiivisina öinä.

Miksi revontulia ei näy kesällä? Revontulia syntyy kesälläkin, mutta valoisat yöt peittävät niiden himmeän hehkun. Etenkin Pohjois-Suomessa aurinko ei kesäkuukausina laske tarpeeksi, jotta taivas pimenisi.

Mikä aiheuttaa revontulet? Auringon aurinkotuuli tuo sähköisesti varautuneita hiukkasia Maan magneettikentän ohjaamana yläilmakehään. Hiukkasten törmätessä happi- ja typpiatomeihin kaasut hehkuvat ja purkavat energiansa valona 80–250 kilometrin korkeudessa.

Mitä väriä revontulet ovat? Yleisin väri on vihreä, joka syntyy hapesta noin 100–300 kilometrin korkeudessa. Punainen syntyy hapesta yli 300 kilometrissä ja sininen tai violetti typestä 80–100 kilometrissä.

Keskeiset havainnot

• Revontulikausi kestää Suomessa karkeasti elokuun lopusta huhtikuulle, ja paras hetki on parin tunnin sisällä keskiyöstä.
• Kaksi tilastollista huippua osuu päiväntasauksiin: syys–lokakuuhun ja helmi–maaliskuuhun.
• Näkyvyys kasvaa jyrkästi pohjoiseen: Kilpisjärvellä ja Utsjoella kolmena yönä neljästä, Helsingissä noin kerran kuukaudessa.
• Revontulet syntyvät, kun aurinkotuulen hiukkaset virittävät yläilmakehän happea ja typpeä 80–250 kilometrin korkeudessa; väri kertoo kaasun ja korkeuden.
• Katseluun tarvitaan pimeä ja pilvetön taivas sekä esteetön näkymä pohjoiseen, poissa kaupungin valoista.
• Revontulten runsaus seuraa Auringon noin 11 vuoden sykliä, jonka 25. jakso saavutti maksiminsa syksyllä 2024.

Revontulikauden pimeät yöt, kuun vaiheet ja päiväntasaukset näet kootusti Suomalaisen Kalenterin kalenterinäkymästä.