Uudenvuodenlupaus: historia, tilastot ja miten se onnistuu

Uudenvuodenlupaus on vuodenvaihteessa itselle asetettu tavoite tulevalle vuodelle. Tapa on tuhansia vuosia vanha, sillä babylonialaiset antoivat lupauksia jumalilleen jo noin 4 000 vuotta sitten. Suomalaisista 72 prosenttia on tehnyt lupauksen joskus, mutta 36 prosenttia on kokenut sen pitämisen vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi. Onnistuminen ei vaadi tahdonvoimaa vaan riittävän pienen ja konkreettisen tavoitteen.

Mikä uudenvuodenlupaus on?

Uudenvuodenlupaus on päätös muuttaa jotakin omassa elämässä alkavan vuoden aikana. Useimmiten se koskee terveyttä, liikuntaa tai rahankäyttöä, ja se lausutaan ääneen tai kirjataan ylös vuoden vaihtuessa. Lupaus eroaa tavallisesta toiveesta juuri sitoumuksen kautta: kyse ei ole vain haaveesta paremmasta vuodesta, vaan itselle annetusta velvoitteesta tehdä jotain sen eteen. Nykyään lupaus on maallinen tapa, mutta sen juuret ovat uskonnollisissa vuodenvaihderituaaleissa, joissa ihminen sitoutui parempaan käytökseen jumaliaan kohtaan.

Vuoden vaihde on tälle luonteva hetki. Kalenteri nollautuu, arki on tauolla ja moni pysähtyy katsomaan yhtä aikaa taakse ja eteen. Suomessa lupaus kuuluu uudenvuodenaaton ja uudenvuodenpäivän viettoon muiden tapojen rinnalla. Se on tinanvalannan moderni vastine, kuten uudenvuodenpäivän perinteitä käsittelevä artikkeli kuvaa: kummassakin katse käännetään tulevaan, toisessa enteen, toisessa oman päätöksen kautta.

Mistä uudenvuodenlupausten tapa on peräisin?

Perinteen juuret ovat muinaisessa Babyloniassa. Historianet kertoo, että babylonialaiset tekivät ensimmäiset tunnetut uudenvuodenlupaukset noin 4 000 vuotta sitten, jolloin vuosi ei alkanut talvella vaan keskellä maaliskuuta. Silloin vietettiin akitua, kaksitoistapäiväistä juhlaa kevään ja kylvökauden alkamisen kunniaksi. Lupaukset olivat käytännöllisiä: velat luvattiin maksaa ja lainatut esineet palauttaa omistajilleen. Niiden pitäminen oli ehto jumalten suosiolle: rikottu lupaus vei epäsuosioon, joten kyse oli vakavasta sitoumuksesta eikä kevyestä toiveesta.

Roomalaiset siirsivät perinteen talveen. Kun Julius Caesar uudisti kalenterin vuonna 46 eaa. ja asetti vuoden alkamaan tammikuun ensimmäisestä päivästä, vuodenvaihteesta tuli lupausten hetki. Roomalaiset uhrasivat, juhlivat ja lupasivat käyttäytyä kunnon kansalaisina Janukselle, alkujen ja loppujen jumalalle. Latinankielinen kuukauden nimi Ianuarius juontuu juuri Januksesta, kun taas suomen tammikuu on omakielinen nimi eikä viittaa jumalaan.

Vuosisatojen mittaan uskonnollinen vala haaleni. Sitoumus jumalille muuttui itselle annetuksi tavoitteeksi, joka nykyään koskee useimmiten omaa hyvinvointia eikä velkojen tai lainattujen työkalujen palauttamista. Perusrakenne on silti sama kuin Babyloniassa: vuoden vaihtuessa ihminen katsoo mennyttä ja sitoutuu tekemään jotain toisin.

Miksi lupaus tehdään juuri vuodenvaihteessa?

Januksella oli kaksi kasvoa. Toinen katsoi menneeseen vuoteen, toinen tulevaan, ja tämä kaksoiskatse tekee vuodenvaihteesta lupauksille sopivan. Vanha vuosi suljetaan ja uudelle asetetaan suunta. Kalenterivuoden vaihtuminen 1. tammikuuta on ihmisen sopima raja eikä luonnon tapahtuma, mutta se toimii selvänä merkkipaaluna, johon muutoksen voi ankkuroida.

Uusi ajanjakso tuntuu monesta puhtaalta pöydältä ja rohkaisee tavoittelemaan muutosta. Sama tunne toistuu maanantaisin, kuukauden alussa ja syntymäpäivinä. Vuodenvaihde on näistä rajapyykeistä näkyvin, koska koko yhteiskunta vaihtaa vuosilukua yhtä aikaa. Yhteinen ajankohta myös lisää sosiaalista painetta: kun läheiset puhuvat lupauksistaan, oman tavoitteen asettaminen tuntuu tavallista helpommalta.

Merkkipäivä on kuitenkin vain lähtöpiste. Mikään ei estä aloittamasta muutosta helmikuussa tai keskellä kesää, ja rajattu tavoite toimii yhtä hyvin mihin aikaan vuodesta tahansa. Vuodenvaihteen etu on lähinnä siinä, että se tarjoaa selvän ja jaetun hetken pysähtyä miettimään, mitä tulevalta vuodelta haluaa.

Kuinka moni suomalainen pitää lupauksensa?

Norstatin Hartwallille toteuttama kysely (2.–9. marraskuuta 2022, 260 vastaajaa) antaa suomalaisten lupauksiin konkreettisen kuvan. Vastaajista 72 prosenttia oli tehnyt uudenvuodenlupauksen joskus. Yleisimmät lupaukset liittyivät liikunnan lisäämiseen, painonpudotukseen ja tupakoinnin vähentämiseen.

Lupausten pitäminen osoittautui vaikeaksi. Kyselyssä 36 prosenttia piti lupauksensa noudattamista vaikeana tai mahdottomana, ja puolet oli tehnyt lupauksia, jotka eivät tuottaneet heille tyydytystä. Rikotusta lupauksesta koki ahdistusta 20 prosenttia ja häpeää tai epäonnistumisen tunnetta 22 prosenttia vastaajista. Joka kymmenes kertoi lupausten jopa heikentäneen hyvinvointiaan, ja vain 46 prosenttia koki niiden tuoneen iloa arkeen.

Kyselyn kiinnostavin ristiriita koskee sitä, mihin lupaukset kohdistuvat. Vain 2 prosenttia lupasi lisätä yhteistä aikaa perheen ja ystävien kanssa, vaikka 32 prosenttia kertoi juuri läheisten tuovan arkeen hyvinvointia. Lupaukset suuntautuvat siis useammin suoritukseen kuin siihen, minkä ihmiset itse kokevat tekevän olon hyväksi.

Luvut kertovat kahdesta asiasta. Lupauksen pitäminen on monelle vaikeaa, joten epäonnistuminen on tavallista eikä merkki heikosta luonteesta. Lupaus kannattaa myös suunnata siihen, mikä lisää hyvinvointia, eikä pelkkään suoritukseen. Molempiin voi vaikuttaa sillä, miten lupauksen muotoilee.

Miten uudenvuodenlupaus onnistuu?

Tutkittu tieto viittaa samaan suuntaan: lupaus kaatuu, kun tavoite on liian suuri ja epämääräinen. HUSin Mielenterveystalo neuvoo asettamaan tavoitteen, jonka voi kuvitella tekevänsä nyt tai lähiaikoina, ja pilkkomaan sen välitavoitteisiin, jolloin edistyminen konkretisoituu. Turhan haastava tavoite muodostuu helposti esteeksi toiminnalle. Välitavoitteet ovat tärkeitä etenkin matkan alussa, koska onnistumisen tunne ruokkii motivaatiota ja tekee seuraavasta askeleesta aiempaa helpomman.

Konkreettisuus ratkaisee. Tavoite "haluan elää terveemmin" jättää auki, mitä pitäisi tehdä, kun taas "kävelen puoli tuntia joka arkipäivä" kertoo tarkalleen, mitä lupaus vaatii. Yle-artikkelissa hyvinvointiyrittäjä Nelli Lähteenmäki neuvoo tekemään epäonnistumisesta hankalaa: parin minuutin päivittäinen liikuntahetki on niin pieni, ettei sitä ehdi jättää väliin, toisin kuin 45 minuutin kuntosalitreeni. Pienistä toistuvista teoista kertyy pitkällä aikavälillä suuri muutos.

Toimiva lupaus rakentuu muutamasta periaatteesta:

• Rajaa tavoite tarkaksi. Kirjaa, mitä teet, kuinka usein ja milloin, jotta onnistumisen voi mitata.
• Aloita pienestä. Valitse teko, jonka jaksat toistaa huonompanakin päivänä.
• Keskity siihen mihin voit vaikuttaa. Oman toiminnan voi luvata, mutta lopputulosta ei voi täysin, koska se riippuu myös muista.
• Salli tarkennus. Mielenterveystalon mukaan pitkän aikavälin tavoitteiden ei tarvitse olla kiveen hakattuja, joten lupausta saa matkan varrella muokata.

Sama tavoite kannattaa siis muotoilla uudelleen ennen vuodenvaihdetta. "Laitan talouteni kuntoon" kääntyy muotoon "siirrän 50 euroa säästöön joka palkkapäivä". "Syön terveellisemmin" tarkentuu lauseeksi "otan lounaalla puoli lautasellista kasviksia joka päivä". "Vähennän ruutuaikaa" saa mitattavan muodon "en käytä puhelinta ensimmäisen tunnin aikana herättyäni". Jokaisessa parannetussa versiossa on sama kolme osaa: mitä teen, kuinka paljon ja milloin. Kun teko on tällä tavoin rajattu, sen voi joko todeta tehdyksi tai tekemättömäksi, eikä lupaus jää tulkinnan varaan.

Suunnitteletko tulevaa vuotta laajemmin? Suomalainen Kalenteri kokoaa juhlapyhät, liputuspäivät ja koulujen lomat samaan näkymään, joten näet kerralla, mihin kohtaan vuotta oma tavoitteesi asettuu.

Usein kysytyt kysymykset

Milloin uudenvuodenlupaukset tehdään? Lupaus tehdään tavallisesti uudenvuodenaattona 31. joulukuuta tai uudenvuodenpäivänä 1. tammikuuta, kun vanha vuosi vaihtuu uuteen.

Mitkä ovat suomalaisten yleisimmät uudenvuodenlupaukset? Norstatin kyselyn mukaan yleisimmät lupaukset koskevat liikunnan lisäämistä, painonpudotusta sekä tupakoinnin vähentämistä tai lopettamista.

Kuinka moni pitää uudenvuodenlupauksensa? Tarkkaa osuutta on vaikea sanoa, mutta kyselyssä 36 prosenttia suomalaisista piti lupauksen noudattamista vaikeana tai mahdottomana. Pienten ja konkreettisten tavoitteiden on todettu onnistuvan suuria paremmin.

Kannattaako uudenvuodenlupaus tehdä? Lupaus voi antaa muutokselle selvän lähtöpisteen, mutta epämääräinen tai liian suuri tavoite tuottaa helposti pettymyksen. Hyvin rajattu lupaus palkitsee todennäköisemmin. Lupauksen voi myös jättää tekemättä, sillä muutoksen aloittamiseen ei tarvita vuodenvaihdetta.

Keskeiset havainnot

• Uudenvuodenlupauksia on tehty noin 4 000 vuotta, ensimmäisinä babylonialaiset, jotka lupasivat maksaa velkansa ja palauttaa lainansa.
• Vuodenvaihde vakiintui lupausten hetkeksi Roomassa, kun Caesar siirsi vuoden alun tammikuun alkuun vuonna 46 eaa.
• Suomalaisista 72 prosenttia on tehnyt lupauksen, mutta 36 prosenttia on kokenut sen pitämisen vaikeaksi tai mahdottomaksi.
• Yleisimmät lupaukset koskevat liikuntaa, painoa ja tupakointia, vaikka läheiset tuovat arkeen enemmän hyvinvointia.
• Lupaus onnistuu todennäköisimmin, kun tavoite on pieni, konkreettinen ja omassa hallinnassa.