Viikonpäivät: nimien alkuperä ja mitä ne tarkoittavat

Viikossa on seitsemän päivää, ja niiden suomenkieliset nimet ovat lainoja skandinaavisista kielistä. Viisi seitsemästä kantaa taivaankappaleen tai jumalan nimeä: maanantai on kuun päivä, tiistai sotajumala Týrin, torstai ukkosenjumala Torin ja perjantai jumalatar Friggin. Kaksi nimeä ei viittaa jumaliin lainkaan. Alta näet jokaisen viikonpäivän alkuperän ja merkityksen.

Mistä viikonpäivien nimet tulevat?

Seitsenpäiväinen viikko syntyi todennäköisesti Babyloniassa, jossa kuukausi jaettiin neljään noin seitsemän päivän jaksoon. Roomalaiset antoivat päiville nimet seitsemän paljain silmin näkyvän taivaankappaleen mukaan. Näitä olivat Aurinko, Kuu ja viisi antiikin tuntemaa planeettaa: Mars, Merkurius, Jupiter, Venus ja Saturnus. Latinassa sunnuntai oli dies Solis (Auringon päivä), maanantai dies Lunae (Kuun päivä) ja tiistai dies Martis (sotajumala Marsin päivä).

Kun tämä järjestelmä levisi pohjoiseen, germaaniset kansat korvasivat roomalaiset jumalat omilla vastineillaan: Marsin tilalle tuli sotajumala Týr, Jupiterin tilalle ukkosenjumala Tor ja Venuksen tilalle jumalatar Frigg. Suomeen nimet lainautuivat valmiina skandinaavisesta muodosta eivätkä suoraan latinasta, joten suomalaisissa nimissä kuuluu muinaisskandinaavin eli Edda-tekstien kielen sanasto, kuten Kotimaisten kielten keskus Kotus kuvaa.

Sana viikko itse on vanha germaaninen laina. Nykyään kansainvälinen standardi ISO 8601 määrittää maanantain viikon ensimmäiseksi päiväksi, mutta vanhastaan viikko alkoi sunnuntaista. Tällä on merkitystä keskiviikon nimelle, kuten pian näet.

Viikonpäivien nimet ja niiden merkitys

Alla oleva taulukko kokoaa jokaisen viikonpäivän muinaisskandinaavisen lähtömuodon ja sen, mitä nimi tarkoittaa.

Nimien loppuosa -tai vastaa muinaisskandinaavin sanaa dagr eli päivä. Alkuosa vaihtelee: se on joko taivaankappale, jumala tai päivän tehtävä.

Jumalten ja taivaankappaleiden päivät

Maanantain alkuosassa on germaanisten kielten kuuta tarkoittava sana, sama joka näkyy englannin sanassa moon ja saksan sanassa Mond. Kotus johtaa nimen skandinaavisesta kuun päivää tarkoittavasta muodosta, joka puolestaan on käännöslaina latinan ilmauksesta dies Lunae.

Tiistain, torstain ja perjantain takana ovat pohjolan jumalat. Týr oli taistelun ja voiton jumala, ja hänen mukaansa nimettiin roomalaisten sotajumalan Marsin päivä. Tor oli ukkosen jumala, joka sai vastatakseen Jupiterin päivän. Frigg edusti kauneutta, rakkautta ja hedelmällisyyttä, aivan kuten Venus roomalaisessa mytologiassa. Sunnuntai on suora auringon päivä, ja Kotus huomauttaa, että suomeen se tuli valmiina lainasanana eikä käännöslainana kuten germaanisiin kieliin.

Kaksi päivää ilman jumalaa

Keskiviikko ja lauantai erottuvat muista. Kummassakaan ei ole taivaankappaletta eikä jumalaa. Keskiviikko on Kotuksen mukaan käännöslaina skandinaavisesta muodosta, joka Edda-teksteissä on miðvikudagr eli keskiviikkopäivä. Nimi kertoo yksinkertaisesti, että päivä on keskellä viikkoa. Sama logiikka näkyy saksan sanassa Mittwoch. Englannin Wednesday sen sijaan säilytti jumalan (Odinin päivä), joten suomi ja saksa kuuluvat tässä eri linjaan. Keskiviikko on ollut suomessa niin vakiintunut, että Kotuksen mukaan saamen kielen gaskavahkku on lainattu suoraan suomen keskiviikko-sanasta.

Lauantai on yhteispohjoismainen sana, Edda-teksteissä laugardagr. Sen alkuosa laugur- tulee lipeää, kylpyä tai pyykkiä tarkoittavasta sanasta. Lauantai on siis peseytymisen päivä, mikä sopii suomalaiseen saunaperinteeseen. Roomalainen esikuva olisi ollut Saturnuksen päivä, mutta pohjoisessa se sai käytännöllisemmän nimen.

Miten nimet mukautuivat suomeen

Lainaamisen jäljet kuuluvat äänteissä. Muinaisskandinaavin dagr lyheni ja mukautui muotoon -tai, joka toistuu kuudessa nimessä. Alkuosat sopeutuivat suomen äännejärjestelmään: týsdagr kului tiistaiksi, þórsdagr torstaiksi ja frjádagr perjantaiksi. Vieraat äänteet vaihtuivat tutuiksi, ja pitkät konsonanttiyhtymät yksinkertaistuivat. Keskiviikko on poikkeus, koska sitä ei lainattu äänteellisesti vaan käännettiin suoraan omalle kielelle.

Suomen oikeinkirjoituksessa viikonpäivät kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, samoin kuin kuukaudet. Toistuvasta tapahtumasta taas käytetään monikon instruktiivia, jolloin maanantaisin tarkoittaa säännöllisesti maanantaisin toistuvaa asiaa. Sama pääte toimii muillakin päivillä tiistaisin ja sunnuntaisin asti.

Historia: roomalaisesta viikosta suomen kieleen

Viikonpäivien nimien ketju kulkee kolmen kulttuurin läpi. Ensin roomalaiset nimesivät päivät seitsemän taivaankappaleen mukaan noin ajanlaskun alussa. Sitten germaaniset kansat käänsivät nimet omalle kielelleen ja vaihtoivat roomalaiset jumalat pohjoisiin: Marsista tuli Týr, Jupiterista Tor ja Venuksesta Frigg. Näin syntyivät muinaisskandinaavin muodot, jotka Edda-runoelmat tallensivat.

Suomalaiset lainasivat nimet naapureiltaan valmiina. Siksi týsdagr muuttui tiistaiksi ja laugardagr lauantaiksi. Loppuosan dagr kului muotoon -tai, joka toistuu kaikissa nimissä paitsi keskiviikossa. Juuri tämä poikkeus paljastaa keskiviikon eri alkuperän: se on käännöslaina, jossa suomalaiset korvasivat vieraan sanan omalla yhdyssanallaan.

Keskiviikon merkitys aukeaa vanhasta viikkojärjestyksestä. Kun viikko alkoi sunnuntaista, keskiviikko oli kirjaimellisesti neljäs eli keskimmäinen päivä. Nykyinen maanantaista alkava viikko siirsi keskiviikon hieman alkupäähän, mutta nimi jäi elämään entisen laskutavan mukaan.

Yleiset väärinkäsitykset

"Kaikki viikonpäivät on nimetty jumalten mukaan." Näin ei ole. Viidellä päivällä on taivaankappaleen tai jumalan nimi, mutta keskiviikko tarkoittaa viikon keskikohtaa ja lauantai peseytymispäivää. Kumpikaan ei viittaa jumalaan.

"Keskiviikko on viikon keskellä." Se piti paikkansa silloin, kun viikko alkoi sunnuntaista. Maanantaista alkavassa viikossa keskimmäinen päivä on torstai, mutta keskiviikko säilytti vanhan nimensä.

"Nimet tulevat suoraan latinasta." Suomalaiset nimet lainautuivat skandinaavisista kielistä, jotka olivat jo kääntäneet latinankieliset nimet omalle mytologialleen. Latina on ketjun alkupää, ei suora lähde.

Usein kysytyt kysymykset

Miksi keskiviikossa ei ole -tai-päätettä? Koska se ei ole muiden tapaan äänteellinen laina vaan käännöslaina. Suomalaiset korvasivat skandinaavisen sanan omalla yhdyssanallaan keski + viikko, joten dagr-loppua ei tarvittu.

Minkä jumalan mukaan torstai on nimetty? Torstai juontuu pohjoismaisen taruston ukkosenjumalasta Torista. Muinaisskandinaavissa päivä oli þórsdagr, ja se vastaa roomalaista Jupiterin päivää dies Iovis.

Mitä lauantai tarkoittaa? Lauantai on peseytymisen päivä. Nimen alkuosa tulee kylpyä tai pyykkiä tarkoittavasta sanasta, ja Edda-teksteissä muoto on laugardagr.

Mistä viikko alkaa? Kansainvälinen standardi ISO 8601 määrittää maanantain viikon ensimmäiseksi päiväksi. Vanhastaan viikko alkoi sunnuntaista, mikä näkyy yhä keskiviikon nimessä.

Miksi maanantai on kuun päivä? Roomalaisten dies Lunae eli Kuun päivä kääntyi germaanisissa kielissä kuuta tarkoittavan sanan avulla. Sama kuu-sana näkyy englannin sanassa Monday ja suomen maanantai.

Miksi suomen keskiviikko ja englannin Wednesday eroavat? Englanti nimesi keskiviikon jumala Odinin mukaan (Woden's day). Suomi ja saksa valitsivat toisin ja nimesivät päivän sen paikan mukaan viikossa, joten keskiviikko ja Mittwoch tarkoittavat molemmat viikon keskikohtaa.

Kuinka monta viikonpäivää on nimetty jumalan mukaan? Neljä: tiistai (Týr), torstai (Tor) ja perjantai (Frigg) sekä osin keskiviikkoa vastaava germaaninen Odinin päivä, jota suomi ei kuitenkaan lainannut. Maanantai ja sunnuntai on nimetty taivaankappaleen mukaan.

Keskeiset havainnot

• Viikonpäivien nimet lainautuivat suomeen skandinaavisista kielistä, ja loppuosa -tai vastaa muinaisskandinaavin sanaa dagr eli päivä.
• Viisi päivää kantaa taivaankappaleen tai jumalan nimeä: maanantai (kuu), tiistai (Týr), torstai (Tor), perjantai (Frigg) ja sunnuntai (aurinko).
• Keskiviikko ja lauantai eivät viittaa jumaliin. Keskiviikko on viikon keskimmäinen päivä ja lauantai peseytymispäivä.
• Nimet syntyivät kolmessa vaiheessa: roomalainen planeettaviikko, germaaninen jumalten vaihto ja lopulta laina suomeen.
• Keskiviikon nimi juontaa ajasta, jolloin viikko alkoi sunnuntaista, joten se oli tuolloin kirjaimellisesti keskellä viikkoa.
• Kuukausien nimissä suomi kulki toisin: ne ovat omakielisiä luonnonnimiä, kun taas viikonpäivät ovat lainoja.

Katso mille viikonpäivälle mikäkin päivämäärä osuu ja mitä nimipäiviä siihen liittyy Suomalaisesta Kalenterista.