Käen kevätmuutto

Milloin käki saapuu keväällä

Käki on yksi kevään viimeisimmistä paluumuuttajista. BirdLife Suomen havaintotilaston mukaan lajin ensihavainnot ajoittuvat keskimäärin huhtikuun loppupuolelle, mutta varsinainen saapuminen ja kukunnan alkaminen painottuvat toukokuun alku- ja keskiosaan. Yle uutisoi keväällä 2023 kauden ensimmäisen käen saapumisesta Hangon lintuasemalle 11. toukokuuta, mikä kuvaa lajin tyypillistä saapumisajankohtaa.

Käki ilmaantuu metsiin kukkumaan suunnilleen samaan aikaan kuin muut myöhäiset kaukomuuttajat, kuten harmaasieppo ja kertut. Luonto-Liiton kevätseurannan mukaan käen ääni alkaa kuulua toukokuussa ja jatkuu heinäkuulle saakka. Saapumisen ajoitus vaihtelee vuosittain sään mukaan: lämmin ja poutainen toukokuu vauhdittaa saapumista, kun taas kylmä ja sateinen alkukesä voi viivästyttää kukunnan alkamista. Pohjoisimpaan Suomeen käki yltää muutamaa viikkoa etelää myöhemmin, joten kukuntaa voi kuulla eri puolilla maata toukokuun ja kesäkuun ajan. Ensimmäinen kevään kuku on monelle konkreettinen merkki siitä, että alkukesä on käsillä.

Missä ja miten käkeä kuulee

Käki kuuluu useammin kuin näkyy. Koiraan kaksitavuinen kuku-huuto kantaa metsässä hyvin kauas, ja se on yksi tunnistettavimmista alkukesän äänistä. Naaras pitää aivan toisenlaista, pulputtavaa ja helähtelevää ääntä, jota moni ei osaa yhdistää samaan lajiin. Käki kukkuu ahkerimmin aamulla ja illalla, mutta lämpimään aikaan sitä voi kuulla myös keskellä yötä.

Käkeä kuulee metsissä, metsänreunoilla, avosoilla ja järvenrannoilla eri puolilla maata. Vaikka ääni paljastaa linnun, itse käki jää usein näkymättä latvustoon tai lentää nopeasti puun taakse. Kukkuva koiras istuu tavallisesti näkyvällä oksalla tai latvassa, ja kärsivällinen tarkkailija voi joskus lähestyä ääntä varovasti ja saada linnun näkyviin. Käki liikkuu laajalla alueella kukkuessaan, ja sama lintu voi siirtyä kukkumaan usealle eri paikalle lyhyessä ajassa, mikä tekee sen paikantamisesta hankalaa. Avoimilla soilla ja vesistöjen äärellä ääni kantaa erityisen kauas tyynenä alkukesän aamuna.

Käki pesäloisena

Käki on tunnetuin pesäloisemme: se ei rakenna omaa pesää eikä hoida poikasiaan, vaan naaras munii munansa toisten lintujen pesiin. Isäntälajeina toimivat useat pienet varpuslinnut, kuten leppälintu, västäräkki ja niittykirvinen, jotka hautovat käen munan ja ruokkivat poikasen omanaan. Yksittäinen käkinaaras erikoistuu tavallisesti tiettyyn isäntälajiin, ja sen munat muistuttavat väriltään ja kuvioinniltaan kyseisen lajin munia.

Kuoriuduttuaan käenpoikanen työntää muut munat tai poikaset pesästä ulos, jolloin se saa isäntävanhempien koko hoidon itselleen. Näin poikanen kasvaa nopeasti selvästi kasvatusvanhempiaan suuremmaksi, mutta linnut jatkavat sen ruokkimista vaistonvaraisesti. Tämä lisääntymistapa selittää, miksi käkeä ei sido pesä tai reviiri samalla tavalla kuin useimpia muita lintuja, ja miksi laji voi liikkua laajalla alueella koko alkukesän. Pesäloisuus on tehnyt käestä yhden tutkituimmista ja erikoisimmista muuttolinnuistamme, ja se selittää osaltaan lajin myöhäisen ja liikkuvan elämäntavan.

Näin tunnistat käen

Käki on hoikka, pitkäpyrstöinen lintu, joka muistuttaa lennossa erehdyttävästi pientä haukkaa, kuten varpushaukkaa. Yläpuoli on tuhkanharmaa, ja vaalea alapuoli on tummapoikkiviivainen. Terävät, sirppimäiset siivet, pitkä pyrstö ja nopea, matalalla tapahtuva lento saavat käen näyttämään petolinnulta, mikä hämää sekä ihmisiä että pikkulintuja.

Varmin tuntomerkki on kuitenkin ääni: koiraan kaksitavuinen kuku-huuto ei jätä epäselvyyttä lajista. Osa naaraista on harvinaisemmassa ruskeassa värimuodossa, jolloin yläpuoli on ruosteenruskea ja tummapoikkiviivainen. Istuessaan käki pitää usein pyrstöään koholla ja siipiään hieman roikkuvina, mikä erottaa sen haukoista. Läheltä erottuu keltainen silmärengas ja keltainen nokan tyvi. Kun käen siluetin ja äänen oppii tunnistamaan, laji erottuu haukoista ja muista linnuista jo kaukaa, vaikka sen näkeekin vain harvoin kunnolla.

Käki myöhäisenä kesän merkkinä

Käen saapuminen ja kukunnan alkaminen ovat vahvoja alkukesän merkkejä, ja laji on syvällä suomalaisessa kansanperinteessä. Käen kukuntaa on perinteisesti laskettu ja siihen on liitetty ennustuksia, ja ensimmäinen kevään kuku on monelle konkreettinen merkki siitä, että kesä on alkanut. Kukunta hiljenee heinäkuussa, kun koiraan ääni käheytyy ja pesimäkausi kääntyy loppuaan kohti.

Käki on pitkänmatkan muuttaja, joka talvehtii Afrikassa ja tekee keväisin tuhansien kilometrien matkan pesimäalueilleen. Myöhäinen saapuminen liittyy sen ruokavalioon: käki syö suuria toukkia ja hyönteisiä, kuten karvaisia perhostoukkia, joita on runsaasti tarjolla vasta alkukesästä. Aikuiset linnut lähtevät syysmuutolle jo heinä–elokuussa, ja kesän kasvaneet nuoret linnut seuraavat perässä myöhemmin elo–syyskuussa löytäen matkan talvehtimisalueille vaistonsa varassa ilman vanhempien opastusta. Näin käen kesä pesimäalueella jää lyhyeksi mutta äänekkääksi, ja laji ehtii olla äänessä käytännössä vain reilun kuukauden ajan.

Milloin päivä on

Toistuva kevätikkuna: ensimmäiset linnut huhtikuun lopulla, päämuutto ja kukunnan alkaminen toukokuun alku- ja keskiosassa ja viimeiset kesäkuun alkuun mennessä. Kylmä alkukesä viivästyttää kukunnan alkamista.

Liittyvät päivät

• Tervapääskyn kevätmuutto
• Haarapääskyn kevätmuutto