Laulujoutsenen syysmuutto

Milloin laulujoutsenet muuttavat syksyllä

Laulujoutsen lähtee syysmuutolle myöhään ja rauhallisesti. BirdLife Suomen mukaan joutsenet kerääntyvät lokakuussa muuttoa varten sopiville ruokailu- ja levähdysalueille, joilta ne jatkavat matkaa vähitellen loka–marraskuun aikana. Muutto ajoittuu talven tulon mukaan: kun vedet alkavat jäätyä ja ruokailualueet peittyä lumeen, linnut siirtyvät etelämmäksi.

Syysmuutto on selvästi kevätmuuttoa hitaampi ja pitkäkestoisempi. Osa joutsenista viipyy sulien vesien äärellä hyvin pitkälle syksyyn, ja leutoina talvina linnut voivat jäädä maahan aina joulu- ja tammikuulle asti. Tämän vuoksi laulujoutsenmuutolla ei ole yhtä tarkkaa loppupäivää, vaan muutto hiipuu vähitellen sään kylmetessä ja vesien jäätyessä. Kylmä ja pakkasinen syksy nopeuttaa lähtöä selvästi, kun taas leuto ja sateinen syksy voi venyttää muuttoa pitkälle marraskuuhun. Tavallisena vuonna päämuutto ajoittuu lokakuun jälkipuoliskolle, jolloin kerääntymisalueilla on eniten lintuja ja muuttoa näkee säännöllisesti aina, kun sopiva sää saa parvet liikkeelle.

Missä syysjoutsenia näkee

Ennen muuttoa laulujoutsenet kerääntyvät suurille matalille lahdille, jokisuistoihin ja sadonkorjuun jälkeisille pelloille. Näillä perinteisillä kerääntymisalueilla voi nähdä syksyisin suuria parvia, joissa aikuiset valkoiset linnut ja harmaat nuoret ruokailevat yhdessä. Pohjanlahden rannikon matalat vedet ovat lajille tärkeitä syyskerääntymisalueita, joilla parvet lihottavat itseään ennen matkaa etelään.

Muuttavia parvia näkee myös sisämaassa laajojen peltoaukeiden ja järvenselkien yllä. Parvet lentävät usein vinossa jonossa tai auramuodostelmassa, ja niiden torvimainen ääni kuuluu kauas syksyisessä ilmassa. Lokakuun loppupuolella järjestettävät joutsenlaskennat kokoavat harrastajia laskemaan levähtäviä lintuja, ja ne antavat hyvän kuvan siitä, missä parvet syksyllä liikkuvat. Sängellä ruokailevat parvet kannattaa jättää rauhaan ja tarkkailla niitä etäältä, jotta linnut ehtivät kerätä voimia matkaan. Kerääntymisalueet vaihtelevat vuosittain sen mukaan, missä ruokaa ja sulaa vettä on parhaiten tarjolla, joten samoja parvia voi seurata useiden viikkojen ajan eri paikoissa saman syksyn kuluessa.

Miksi laulujoutsen muuttaa myöhään

Laulujoutsen on kookas ja kylmänkestävä laji, joka pystyy ruokailemaan avovesien ja sulien peltojen äärellä pitkälle syksyyn. Siksi sillä ei ole kiirettä lähteä, ja se muuttaa vasta kun ruoka käy niukaksi. Muuton käynnistää käytännössä pakkasten tulo: jäätyvät vedet ja lumen peittämät pellot työntävät parvet etelämmäksi kohti sulana pysyviä alueita.

Talvehtimisalueet sijaitsevat Länsi-Euroopan leudoilla rannikkoseuduilla, joilla vedet pysyvät sulina läpi talven. Osa kannasta on kuitenkin alkanut talvehtia yhä pohjoisempana leutojen talvien myötä, ja sulina pysyvillä rannikoilla ja koskipaikoilla joutsenia näkee nykyisin talvisinkin. Muuton myöhäisyys ja vuosittainen vaihtelu tekevät syysmuuton seuraamisesta antoisaa aina alkutalveen saakka. Kun ensimmäiset kovat pakkaset saapuvat, muutto voi käynnistyä muutamassa vuorokaudessa, kun laajat parvet lähtevät liikkeelle lähes yhtä aikaa. Muuton myöhäisyys tekee laulujoutsenesta yhden syksyn viimeisistä suurista muuttajista, ja sen torvimainen ääni kuuluu järvillä ja pelloilla vielä silloin, kun useimmat muut vesilinnut ovat jo jättäneet maan taakseen.

Aikuiset ja nuoret parvessa

Syksyn joutsenparvet koostuvat perheistä: valkoiset aikuiset liikkuvat harmaiden, kesällä kuoriutuneiden poikastensa kanssa. Nuoren laulujoutsenen höyhenpuku on harmahtava ja nokka vaaleampi, kellertävän vaaleanpunainen, kun taas aikuisilla nokka on kirkkaan keltamusta. Parven koostumuksesta voi siis päätellä, kuinka hyvin pesintä on kesällä onnistunut ja kuinka paljon nuoria lintuja kesästä on selvinnyt.

Muuttolennossa laulujoutsen pitää kaulan suorana ojennettuna ja lentää vinossa jonossa tai auramuodostelmassa. Soinnikas, torvimainen ääni erottaa sen äänettömämmästä kyhmyjoutsenesta, jonka siivet suhisevat lennossa selvästi. Ruokailevat parvet ovat syksyllä usein hyvin äänekkäitä, ja niiden yhteislaulu kantaa kauas ruokailupeltojen ja lahtien yllä ennen kuin parvi nousee jatkamaan matkaa. Nuoret linnut pysyttelevät tiiviisti vanhempiensa lähellä koko ensimmäisen syysmuuton ajan.

Ilmaston vaikutus syysmuuttoon

Laulujoutsenen syysmuutto on muuttunut viime vuosikymmeninä leutojen talvien myötä. Aiemmin valtaosa linnuista lähti maasta viimeistään marraskuussa, mutta nykyisin yhä useampi joutsen viipyy pitkälle alkutalveen ja osa talvehtii kokonaan sulina pysyvillä rannikoilla ja koskipaikoilla. Tämä on hämärtänyt syysmuuton loppupään ajoitusta selvästi.

Muuton myöhentyminen näkyy myös kerääntymisalueilla, joilla parvia tavataan yhä myöhempään syksyyn. Kanta on samalla runsastunut voimakkaasti sen jälkeen, kun laji rauhoitettiin ja metsästyspaine poistui, ja pesimäalue on laajentunut koko maahan Lappia myöten. Runsastuminen näkyy suurina syyskerääntyminä matalilla lahdilla ja pelloilla. Vuosittainen vaihtelu on kuitenkin suurta: kylmä ja aikainen talvi työntää parvet liikkeelle jo loka–marraskuun vaihteessa, kun taas leuto syksy venyttää muuton pitkälle joulukuuhun.

Milloin päivä on

Toistuva syysikkuna: kerääntyminen alkaa lokakuussa, päämuutto ajoittuu loka–marraskuulle ja huippu lokakuun loppupuolelle. Leutoina syksyinä osa linnuista viipyy vielä joulu–tammikuuhun.

Liittyvät päivät

• Laulujoutsenen kevätmuutto
• Kurjen syysmuutto