Elma

Alkuperä

Elma on naisennimi, joka ymmärretään yleisesti -elma-loppuisen nimen, kuten Wilhelma tai italian Guglielma, lyhentymäksi; näiden taustalla on germaaninen Wilhelm ('tahdokas suojelija'). Nimelle on esitetty muitakin selityksiä: se on liitetty muun muassa nimiin Thelma ja Vilhelmiina sekä tulkittu Elinan tai Emilian lyhentymäksi. Suomessa Elma yleistyi 1800-luvun lopulla, mahdollisesti Aleksis Kiven näytelmän Karkurit (1867) Elma-hahmon vaikutuksesta. Nimi esiintyi suomalaisissa kalentereissa jo 1883, ja se otettiin viralliseen almanakkaan 1908. Elman nimipäivää vietetään 12. helmikuuta yhdessä lähimuodon Elmi kanssa.

Merkitys

Merkitys riippuu taustanimestä: jos kyseessä on Wilhelma-pohjainen muoto, taustalla on germaanisten ainesten 'tahto' ja 'suojelus'. Elmalla itsellään ei ole yhtä vakiintunutta omaa merkitystä, vaan se on ennen muuta pidempien nimien lyhentymä.

Kulttuuriset viitteet

Elma-nimeä ovat kantaneet useat suomalaiset 1900-luvun alkupuolella syntyneet vaikuttajat. Lähetystyöntekijä ja kirjailija Elma Aaltonen (1913–1998) teki uran lähetystyön ja hengellisen kirjallisuuden parissa. Arkkitehti Elma Lindroos (1907–2009) kuului varhaisiin suomalaisiin naisarkkitehteihin, ja suomenruotsalainen hengellinen kirjailija Elma Finne (1907–1977) julkaisi runsaasti uskonnollista kirjallisuutta. Nimi tuli suomalaiseen kirjallisuuteen jo Aleksis Kiven näytelmän Karkurit Elma-hahmon kautta. Lämmin, vanhanaikainen sointu kuulostaa 1900-luvun alkupuolen kotoiselta puhuttelulta. Nimipäivää vietetään 12. helmikuuta yhdessä Elmi-muodon kanssa.

Suosio

Elma oli suosittu 1900-luvun alkupuolella, minkä jälkeen se harvinaistui ja alettiin mieltää tuon sukupolven nimeksi. 2000- ja 2010-luvuilla nimi on noussut voimakkaasti uudelleen suosioon osana vanhojen tytönnimien paluuta, ja sitä on tukenut sekä E-alkuisten (Eevi, Ella, Enni) että -lma-loppuisten nimien (Selma, Hilma, Alma) samanaikainen muoti. Elmaa annetaan sekä ensimmäisenä että toisena etunimenä, ja lyhyt rinnakkaismuoto Elmi on selvästi harvinaisempi.

Lähinimet ja muunnokset

• Elmi