Elmeri

Alkuperä

Elmeri on suomalaistunut muoto saksalaisesta Elmar-nimestä, joka Suomessa esiintyy myös muodossa Elmer. Elmar on syntynyt lyhentymänä muinaisgermaanisista nimistä, kuten Adalmar, Egilmar ja Eilmar, ja Kotimaisten kielten keskus johtaa Elmerin nimenomaan muodosta Adalmar ('jalosukuinen' + 'kuuluisa'). Nimen jälkiosa -mar merkitsee germaanisissa kielissä 'kuuluisaa'. Suomen almanakkaan Elmer otettiin vuonna 1950, ja pidennetty Elmeri lisättiin samalle päivälle vuonna 2000; molemmat viettävät nimipäivää 3. tammikuuta Elmon kanssa.

Merkitys

Muinaisgermaanisen Adalmar-pohjan tavallisin tulkinta on 'jalo ja kuuluisa' tai 'jalosti kuuluisa'. Alkuosa adal merkitsee 'jaloa, ylhäissyntyistä' ja jälkiosa mar 'kuuluisaa'. Rinnakkaismuodoissa alkuosa vaihtelee (esimerkiksi Egil), mutta 'kuuluisuuden' merkitys säilyy kaikissa luennoissa.

Kulttuuriset viitteet

Suomalaisille Elmeri on tutuin lastenkirjallisuudesta: brittiläisen David McKeen ruutuelefantti-hahmon seikkailut on suomennettu nimellä Elmeri (mm. Elmerin syntymäpäivä, Elmeri ja valaat), ja kirjat käsittelevät erilaisuuden hyväksymistä ja ystävyyttä. Itsenäisenä etunimenä Elmeri on verrattain nuori, mikä näkyy sen kantajissa: tunnetuimmat ovat nuoren polven urheilijoita, kuten jääkiekkoilija Elmeri Eronen (s. 1995), joka on pelannut Liigassa muun muassa HPK:ssa ja TPS:ssä, sekä potkunyrkkeilijä Elmeri Rantalainen (s. 1990). Nimeä kantaa myös joukko nuoria pesäpallon ja jääkiekon pelaajia, mutta laajaa, koko kansan tuntemaa julkisuuden henkilöä sillä ei toistaiseksi ole. Elmeri kuuluu samaan nimiperheeseen kuin Elmer, Elmar ja lyhyt Elmo.

Suosio

Elmeri yleistyi vasta 1990- ja 2000-luvuilla, kun vanhahtavat ja kotoiset poikien nimet palasivat muotiin. Huomionarvoista on, että suuri osa nimen kantajista on saanut sen toisena eikä ensimmäisenä etunimenä — kutsumanimenä Elmeri on selvästi harvinaisempi kuin sen kokonaiskanta antaisi olettaa. Lyhyempi Elmer on niin ikään yleistynyt samaan aikaan.

Lähinimet ja muunnokset

• Elmer
• Elmo