Hemminki

Alkuperä

Hemminki on Hemming-nimen suomalaistunut muoto, joka oli keskiajalla varsin tavallinen pojannimi. Hemming pohjautuu muinaispohjoismaiseen sanaan hamr ('hahmo, muoto; eläimen nahka'), joka esiintyy myös vanhoissa hahmonvaihtoa koskevissa uskomuksissa. Suomen kielessä nimestä kehittyivät kotoinen Hemminki-asu sekä sen lyhentymä Hemmo, joiden kanssa se jakaa nimipäivän 22. toukokuuta. Nimi tuli Pohjolaan ja Suomeen keskiajalla, ja sitä kantoi muiden muassa 1300-luvulla Turun hiippakuntaa hallinnut, sittemmin autuaaksi julistettu piispa Hemming. Itsenäisenä etunimenä Hemminki on nykyään hyvin harvinainen.

Merkitys

Pohjautuu Hemming-nimeen ja sitä kautta muinaispohjoismaiseen sanaan hamr ('hahmo, muoto; nahka'). Nimellä ei ole läpinäkyvää suomenkielistä merkitystä, vaan se palautuu hahmoa tai muotoa tarkoittavaan germaaniseen sanaan ja on lainautunut äänteellisesti kotoiseen asuun.

Kulttuuriset viitteet

Hemminki-nimen tunnetuin kantaja on 1500-luvun pappi ja virsirunoilija Hemminki Maskulainen (n. 1550–1619), joka toimi Maskun kirkkoherrana vuodesta 1586 ja koosti varhaisen suomenkielisen virsikirjan Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikiria. Maskulaisen virsisuomennokset ja -sovitukset vaikuttivat merkittävästi myöhempään suomenkieliseen virsirunouteen, ja hän kuuluu suomen kirjakielen varhaisiin kehittäjiin Mikael Agricolan jälkeisessä polvessa. Nimi oli keskiajalla yleinen, ja sitä kantoi sen Hemming-asussa myös 1300-luvulla vaikuttanut, autuaaksi julistettu Turun piispa Hemming (k. 1366), yksi keskiajan Suomen vaikutusvaltaisimmista kirkonmiehistä, joka perusti tuomiokapitulin arkkipapin viran ja kartutti tuomiokirkon kirjastoa. Nimipäivää vietetään 22. toukokuuta yhdessä lyhyemmän Hemmo-muodon kanssa.

Suosio

Hemminki on nykyään hyvin harvinainen miehennimi, vaikka se oli keskiajalla yleinen. Nimi tunnetaan ennen muuta virsirunoilija Hemminki Maskulaisen kautta, ja se mielletään vahvasti historialliseksi, vanhakantaiseksi nimeksi. Lyhyempi Hemmo on kulkenut sen rinnalla, ja vanhojen kotoisten nimimuotojen paluu 2000-luvulla on pitänyt nimiperheen edes vähäisessä käytössä. Itsenäisenä kastenimenä Hemminki on jäänyt äärimmäisen harvinaiseksi.

Lähinimet ja muunnokset

• Hemmo