Ilma

Alkuperä

Ilma on suomen kielen sana, joka merkitsee 'taivasta' tai 'ilmakehää'. Otettu etunimikäyttöön 1800-luvun lopulla.

Merkitys

Suomeksi 'ilma', taivas tai ilmakehä.

Kulttuuriset viitteet

Ilma kuuluu suomalaisten luontonimien ryhmään. Kalevalassa Ilmatar, ilman impi, on maailmankaikkeuden luoja.

Suosio

Suosittu 1900-luvun alkupuolella; nykyään harvinaisempi.

Lähinimet ja muunnokset

• Ilmi
• Ilmatar