Kauko

Alkuperä

Kauko on suomen kielen sana, joka merkitsee 'kauas', 'pitkän matkan päässä'. Otettu etunimikäyttöön 1800-luvun lopulla.

Merkitys

Suomeksi 'kauko', kaukainen tai kaukomatkalainen.

Kulttuuriset viitteet

Kauko esiintyy Kalevalassa Kauko Lemminkäisenä, joka on yksi eepoksen päähenkilöistä. Nimi henkii seikkailua ja matkailua.

Suosio

Suosittu 1900-luvun puolivälissä.

Lähinimet ja muunnokset

• Kullervo