Nooa

Alkuperä

Nooa on suomalaistunut asu raamatullisesta Noah-nimestä (hepr. Noaḥ), joka esiintyy Vanhassa testamentissa. Nimen on perinteisesti tulkittu liittyvän heprean lepoa tai lohtua tarkoittavaan juureen, ja merkitykseksi annetaan tavallisimmin 'lepo' tai 'rauha'. Nooa on Suomessa nuori etunimi: se otettiin almanakkaan vuoden 2015 uudistuksessa, ja nimipäivää vietetään 15. joulukuuta yhdessä Heimo-nimen kanssa. Kansainvälisesti sama nimi tunnetaan asuissa Noah ja Noa, jotka ovat nousseet hyvin suosituiksi poikien nimiksi 2000-luvulla.

Merkitys

Pohjautuu hepreankieliseen Noaḥ-nimeen, jonka on tulkittu juontuvan lepoa tai lohtua tarkoittavasta juuresta; merkitykseksi annetaan tavallisimmin 'lepo' tai 'rauha'. Varmaa alkuperää ei tunneta.

Kulttuuriset viitteet

Nimen tunnetuin hahmo on Vanhan testamentin Nooa, vanhurskas mies, jonka Jumala käski rakentaa suuren arkin pelastaakseen perheensä ja eläimet vedenpaisumukselta. Kertomus Nooan arkista on yksi Raamatun tunnetuimmista, ja se on antanut nimelle myönteisen, turvaa ja pelastusta henkivän sävyn. Suomalaisille Nooa on tuttu ennen muuta rakastetusta lastenlaulusta Ukko Nooa, joka kertoo arkin rakentajasta leikkisään sävyyn; laulun yksinkertaista sävelmää on perinteisesti soitettu myös yhtenä ensimmäisistä pianokappaleista C-duurissa. Koska Nooa tuli suomalaiseen almanakkaan vasta vuonna 2015, sen kantajat ovat enimmäkseen nuorta polvea, eikä laajasti tunnettuja aikuisia kantajia ole vielä ehtinyt nousta esiin. Nooan nimipäivää vietetään 15. joulukuuta yhdessä Heimo-nimen kanssa.

Suosio

Nooa on 2000-luvun nousijoita: lyhyet, vokaalivoittoiset ja raamatulliset poikien nimet yleistyivät selvästi 2000- ja 2010-luvuilla, ja kansainvälisen Noah-nimen suosio on tukenut myös kotoisen Nooa-asun leviämistä. Nimi mielletään yhtä aikaa vanhaksi ja moderniksi: sen raamatullinen tausta on ikivanha, mutta etunimikäyttö Suomessa on tuore ilmiö. Sitä annetaan nykyään tasaisesti uutena poikien nimenä.

Lähinimet ja muunnokset

• Heimo