Ruut

Alkuperä

Ruut on heprealaisperäisen Ruth-nimen suomalainen kirjoitusasu. Nimi tunnetaan ennen muuta Vanhasta testamentista, jonka Ruutin kirjan päähenkilö Ruut oli moabilainen nainen. Heprean nimen taustalla pidetään sanaa reʿut 'ystävä, kumppani'. Suomeen nimi on tullut kristillisen Raamatun perinteen myötä, ja kahdennettu u-vokaali antaa sille kotoisen suomalaisasun; muualla nimi kirjoitetaan tavallisesti Rut tai Ruth. Ruut kuuluu vanhaan raamatulliseen nimistöön, ja sen nimipäivää vietetään 4. tammikuuta, uudenvuoden ja loppiaisen tuntumassa.

Merkitys

Merkitys palautuu heprean sanaan reʿut 'ystävä' tai 'kumppani', ja nimeen liitetään uskollisuuden ja ystävyyden mielleyhtymät. Merkitys on verraten yksiselitteinen, joskin sen tarkasta etymologisesta taustasta on esitetty eri tulkintoja.

Kulttuuriset viitteet

Raamatun Ruut on yksi Vanhan testamentin tunnetuimmista naishahmoista: leskeksi jäätyään hän pysyi uskollisena anopilleen Noomille ja lausui kuuluisat sanat 'minne sinä menet, sinne minäkin menen', ja hänestä tuli myöhemmin kuningas Daavidin esiäiti. Ruutin kirja luetaan juutalaisuudessa shavuot-juhlan yhteydessä. Suomalaisia kantajia ovat kuoronjohtaja Ruut Kiiski (s. 1984), joka on toiminut muun muassa Tampereen Filharmonisen Kuoron taiteellisena johtajana, ja maastohiihtäjä Ruut Vähämetsä (s. 1988), joka on saavuttanut Suomen mestaruusmitalin viestissä. Lähisukuisia kirjoitusasuja ovat Rut ja kansainvälinen Ruth; lyhyemmän Rut-muodon tunnetuin kantaja on keramiikkataiteilija Rut Bryk (1916–1999). Ruut on Suomessa lähes yksinomaan naisennimi. Ruutin nimipäivää vietetään 4. tammikuuta.

Suosio

Ruut on vanha raamatullinen klassikko, joka on Suomessa säilynyt tunnistettavana mutta verraten harvinaisena. Useimmat nimenkantajat ovat syntyneet 1900-luvun alkupuolella, mutta nimi on saanut uutta nostetta 2000-luvulla, kun raamatulliset ja vanhahtavat tyttärennimet palasivat muotiin. Lähimuodoista kansainvälinen Ruth on Suomessa annettu selvästi useammin kuin kotoinen Ruut. Nimi mielletään perinteiseksi, lempeäksi ja hieman juhlavaksi.

Lähinimet ja muunnokset

• Tiitus