Sinikka

Alkuperä

Sinikka on kirjallista alkuperää: runoilija Eino Leino loi nimen näytelmäänsä Lalli (1907) Lallin tyttären nimeksi. Pohjana on värisana 'sini', runollinen vastine sanalle 'sininen'. Nimi levisi käyttöön muun muassa sen jälkeen, kun säveltäjä Toivo Kuula antoi sen tyttärelleen, sittemmin pianisti Sinikka Kuula-Marttiselle, vuonna 1917. Lyhyempi muoto Sini on Sinikkaa nuorempi ja siitä johdettu, ei päinvastoin. Ortodoksisessa kalenterissa Sinikka on liitetty alkukirjainten perusteella nimeen Sinaida, vaikka varsinaista etymologista yhteyttä näiden välillä ei ole.

Merkitys

Pohjautuu värisanaan 'sini' eli sininen. Merkitys on selvä eikä siitä ole kiistaa, ja sininen väri liittää nimen suomalaiseen luonto- ja merkitysnimien perinteeseen lyhyemmän muotonsa Sinin rinnalla.

Kulttuuriset viitteet

Suomalaisia nimen kantajia ovat esimerkiksi kirjailija Sinikka Nopola (1953–2021), joka loi sisarensa Tiina Nopolan kanssa suositut lastenkirjasarjat Risto Räppääjä sekä Heinähattu ja Vilttitossu; kirjoista on tehty myös elokuvia ja näytelmiä. Poliitikko Sinikka Mönkäre (s. 1947) toimi useissa ministerintehtävissä 1990- ja 2000-luvuilla, ja toimittaja, tietokirjailija ja lastenkirjailija Sinikka Salokorpi (1934–2021) julkaisi kymmeniä teoksia. Nimen alun perin kirjalliseen taustaan kuuluu Eino Leinon näytelmä Lalli, joka käsittelee keskiaikaista Lalli-tarua ja jossa Sinikka on Lallin tyttären nimi. Nimipäivää vietetään 2. syyskuuta; lyhyt muoto Sini sai oman nimipäivänsä 1973.

Suosio

Sinikka yleistyi 1930-luvulla ja oli suosituimmillaan 1940- ja 1950-luvuilla, jolloin se kuului tavallisimpiin tyttöjen niminä. Sittemmin sen anto on selvästi vähentynyt, ja nimi mielletään näiden vuosikymmenten klassikoksi. Nimeä kantavat nykyisin etenkin tuolloin syntyneet naiset, ja se on yhä yksi tunnetuimmista suomalaisista sini-alkuisista nimistä. Uusille lapsille nimeä annetaan nykyään vain harvoin, mutta se tunnetaan koko maassa.

Lähinimet ja muunnokset

• Sini
• Justus