Valto

Alkuperä

Valto on Valdemar-nimen suomalaistunut lyhennysmuoto. Valdemar on pohjoismainen miehennimi, joka juontuu slaavilaisesta Vladimir-nimestä; sen osina ovat vladi-/volod- ('valta, hallita') ja mir ('rauha', myös 'maailma'). Nimi tuli pohjoismaiseen käyttöön keskiajalla, kun sen omaksuivat slaavilaisesta sukuhaarastaan nimen perineet tanskalaiskuninkaat. Suomen almanakassa Valdemar korvattiin suomalaisella lyhennelmällä Valto vuonna 1929, ja vuodesta 1984 molempia muotoja on vietetty samana nimipäivänä. Samaan nimiperheeseen kuuluvat lähimuoto Valde sekä kansainväliset asut Valdemar ja Waldemar.

Merkitys

Pohjautuu Valdemar-nimeen ja viime kädessä slaavilaiseen Vladimiriin (vladi- 'valta' + mir 'rauha'); merkitykseksi on tulkittu 'rauhan hallitsija' tai 'maineikas vallastaan'. Valto itse on lyhennysmuoto, jonka alkuosa liitetään suomessa luontevasti sanaan valta.

Kulttuuriset viitteet

Nimen tunnetuin kantaja on poliitikko Valto Käkelä (1908–1977), sosiaalidemokraattinen kansanedustaja vuosina 1945–1972 ja sisäministeri 1955–1956; hän toimi myöhemmin myös valtiovarainministerin sijaisena vuosina 1970–1971. Urheilun puolelta tunnetaan seiväshyppääjä Valto Olenius (1920–1983), joka voitti Brysselin EM-kisoissa 1950 hopeaa — Suomen ensimmäisen seiväshypyn EM-mitalin — ja edusti Suomea myös olympialaisissa. Nimi kuuluu lyhyiden, kotoisten miehennimien joukkoon, jollaisia annettiin runsaasti 1900-luvun alkupuolella, ja jotka korvasivat aiempaa vierasperäistä nimistöä. Nimipäivää vietetään 18. huhtikuuta yhdessä pidemmän muodon Valdemar kanssa.

Suosio

Valto oli yleisimmillään 1900-luvun alku- ja keskivaiheilla, jolloin kotoiset, lyhyet miehennimet olivat suosittuja ja kalenterinkin Valdemar oli korvattu suomalaisella Valtolla. Sittemmin se on vastasyntyneillä harvinaistunut, joskin perinteisten nimien paluu on tuonut sille jonkin verran uutta kiinnostusta. Toisin kuin moni vastaava nimi, Valto annetaan selvästi useammin ensimmäisenä kuin toisena etunimenä, ja sen lyhyt, jämäkkä sointi tekee siitä helposti tunnistettavan. Pidempi muoto Valdemar on puolestaan ollut Suomessa tavallisempi nimenomaan toisena etunimenä.

Lähinimet ja muunnokset

• Valdemar