Maailman mehiläispäivä

Maailman mehiläispäivää vietetään 20. toukokuuta

Maailman mehiläispäivää vietetään vuosittain 20. toukokuuta. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous julisti päivän virallisesti joulukuussa 2017, ja sitä on vietetty ensimmäisen kerran vuonna 2018. Teemapäivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta mehiläisten ja muiden pölyttäjien merkityksestä sekä niihin kohdistuvista uhkista. Suomessa päivän nostavat esiin muun muassa Suomen YK-liitto ja YK:n alueellinen tiedotuskeskus, jotka listaavat sen YK:n teemapäiväksi.

Pölyttäjien tila on heikentynyt monin paikoin, ja mehiläispäivä muistuttaa, että pölytys on ihmisen ruoantuotannon kannalta korvaamaton ja ilmainen palvelu. Päivä kytkeytyy laajempaan tavoitteeseen turvata ruoantuotanto ja torjua nälkää, sillä suuri osa ravinnoksi viljellyistä kasveista on riippuvaisia pölytyksestä. Päivä kannustaa niin viranomaisia, viljelijöitä kuin tavallisia kansalaisia konkreettisiin toimiin pölyttäjien hyväksi.

Mehiläishoidon uranuurtajan syntymäpäivä

Päivämäärä 20. toukokuuta ei ole sattumanvarainen. Se on mehiläishoidon uranuurtajana pidetyn Anton Janšan (1734–1773) syntymäpäivä; hän syntyi 20. toukokuuta 1734 ja kehitti aikanaan nykyaikaisen mehiläishoidon menetelmiä ja opetti niitä laajalle yleisölle. Hänen syntymäpäivänsä valittiin teemapäivän ajankohdaksi kunnianosoituksena mehiläishoidon historialle ja sen merkitykselle.

Ajankohta sopii myös luonnonkiertoon. Toukokuun loppupuolella mehiläiset ovat Suomessa heränneet talvilevoltaan ja aloittaneet aktiivisen keruulennon, kun pajut, voikukat ja muut kevätkukkijat tarjoavat ravintoa. Näin päivä osuu vuodenaikaan, jolloin pölyttäjien työ on konkreettisesti nähtävissä myös pohjoisessa.

Miksi pölyttäjät ovat tärkeitä

Pölyttäjät ovat ruoantuotannon perusta. Arvioiden mukaan noin 75 prosenttia maailman ruokakasveista hyötyy pölytyksestä tai on siitä riippuvaisia, ja jopa 90 prosenttia luonnonvaraisista kukkakasveista tarvitsee pölyttäjiä lisääntyäkseen. Pölytys vaikuttaa noin 35 prosenttiin maailman viljellystä maa-alasta, joten sen merkitys ihmisravinnolle on huomattava.

Mehiläiset eivät ole ainoita pölyttäjiä, vaan työtä tekevät myös kimalaiset, erakkomehiläiset, kukkakärpäset ja perhoset. Monet näistä lajeista ovat taantuneet elinympäristöjen vähenemisen, tehomaatalouden ja torjunta-aineiden vuoksi, ja myös ilmaston muutokset vaikuttavat niiden elinoloihin. Pölyttäjäkato uhkaa sekä luonnon monimuotoisuutta että satoja, minkä vuoksi mehiläispäivä nostaa esiin koko pölyttäjäyhteisön suojelun, ei vain hunajamehiläisen. Monipuolinen pölyttäjälajisto myös turvaa pölytyksen paremmin kuin yhden lajin varassa oleminen.

Mehiläishoito Suomessa

Suomessa mehiläisten parissa toimii tuhansia harrastajia ja ammattilaisia. Suomen Mehiläishoitajain Liitto, joka perustettiin vuonna 1916, kokoaa yhteen noin 2 500 jäsentä eli arviolta noin 80 prosenttia maan mehiläistarhaajista. Liiton alaisuudessa toimii 32 paikallisyhdistystä eri puolilla maata, ja päätoimisia ammattitarhaajia on noin sata. Liitto kehittää mehiläishoidon osaamista ja kannattavuutta, edistää viljelykasvien ja luonnonkasvien pölytystä, järjestää alan koulutusta ja tuottaa tietoa mehiläisistä ja hunajasta. Liitto myös kerää alalta vuosittain tilastotietoja ja ylläpitää laskentamallia mehiläisyhdyskuntien määrän arvioimiseksi.

Tuottavia mehiläispesiä on Suomessa tällä hetkellä noin 70 000. Pitkän ajan keskisato vuosilta 2000–2023 on noin 37 kiloa hunajaa pesää kohti, joskin sato vaihtelee voimakkaasti sään mukaan. Hyvinä vuosina Suomessa tuotetaan hunajaa jopa noin 1,7 miljoonaa kiloa. Hunajaa on viime vuosina kulutettu keskimäärin noin 800 grammaa henkeä kohti vuodessa. Luvut perustuvat Suomen Mehiläishoitajain Liiton vuosittain keräämiin alan tilastoihin.

Pölytys suomalaisessa maataloudessa

Hunaja on mehiläistalouden näkyvin tuote, mutta taloudellisesti pölytys on vielä arvokkaampaa. Alkukesästä tarhamehiläiset ja luonnonvaraiset pölyttäjät käyvät muun muassa omenapuilla, marjakasveilla sekä rypsi- ja rapsipelloilla, ja niiden työ parantaa sekä satojen määrää että laatua.

Mehiläisten keruukausi alkaa keväällä, kun pajut ja voikukat kukkivat huhti- ja toukokuussa. Suomen Mehiläishoitajain Liiton mukaan viileätkään jaksot eivät juuri haittaa, kunhan pajujen kukinnan aikaan osuu hyviä keruupäiviä. Pölytyspalvelua kehitetään myös uusilla aloilla: yhdessä tutkimushankkeessa on selvitetty kotimaisten mehiläisten käyttöä mansikan pölytykseen kaupallisissa kasvihuoneissa. Tällainen pölytys voi parantaa kasvihuonemarjojen satoa ja laatua. Näin mehiläispäivä muistuttaa pölytyksen merkityksestä suomalaiselle ruoantuotannolle, ei pelkästään hunajan tuotannosta.

Miten päivää vietetään ja miten voit auttaa

Mehiläispäivänä järjestöt, oppilaitokset ja tarhaajat jakavat tietoa pölyttäjistä ja mehiläishoidosta. Suomen Mehiläishoitajain Liitto ja sen paikallisyhdistykset järjestävät tapahtumia ja neuvontaa; liitto opastaa tarhaajia muun muassa kesäaikaan toimivan neuvontapuhelimen kautta. Suomen YK-liitto sekä YK:n tiedotuskeskus nostavat päivän esiin osana YK:n teemapäiviä. Joissakin kunnissa ja kartanoissa pidetään yleisötapahtumia mehiläispäivän tienoilla.

Pölyttäjiä voi auttaa myös omassa pihassa. Niittymäisen kasvillisuuden suosiminen, kukkivien kasvien istuttaminen, voikukkien ja apilan jättäminen kukkimaan sekä torjunta-aineiden välttäminen tarjoavat pölyttäjille ravintoa ja pesäpaikkoja. Pienetkin teot kotipihassa, parvekkeella tai viljelypalstalla lisäävät pölyttäjien elinmahdollisuuksia, ja monta pientä kukkivaa kohdetta yhdessä muodostaa pölyttäjille tärkeän ravintoverkoston asutuilla alueilla.

Milloin päivä on

Kiinteä päivä: aina 20. toukokuuta. Päivämäärä ei siirry viikonpäivän mukaan, mutta tapahtumia järjestetään usein lähimpänä viikonloppuna.

Liittyvät päivät

• Maailman ympäristöpäivä
• Suomalaisen ruoan päivä