Kalevalan päivä 28.2.: Lönnrotin esipuheen päivämäärä

Miksi Kalevalan päivää vietetään juuri 28. helmikuuta? Päivämäärä ei viittaa Kalevalan ilmestymiseen eikä Elias Lönnrotin syntymään, vaan yhteen kirjoitettuun lauseeseen: Lönnrot päiväsi kokoamansa eepoksen, Vanhan Kalevalan, esipuheen 28. helmikuuta 1835. Tästä päiväyksestä tuli sittemmin Kalevalan päivä ja suomalaisen kulttuurin päivä, joka on myös virallinen liputuspäivä.

Mikä Kalevalan päivä on?

Kalevalan päivä on suomalaisen kulttuurin juhlapäivä, jota vietetään vuosittain 28. helmikuuta. Päivä on saanut nimensä kansalliseepos Kalevalasta, jonka Lönnrot kokosi karjalaisesta ja inkeriläisestä kansanrunoudesta. Almanakassa päivän koko nimi on Kalevalan päivä, suomalaisen kulttuurin päivä, ja se kuuluu sisäministeriön luetteloon virallisista liputuspäivistä. Kyseessä ei ole vapaapäivä, vaan tavallinen arkipäivä, jolloin Suomen lippu nostetaan salkoon.

Toisin kuin pääsiäinen tai helatorstai, Kalevalan päivä on sidottu kiinteään päivämäärään. Se ei liiku vuodesta toiseen, vaan ainoastaan viikonpäivä vaihtuu. Päivän taustalla on yksi tarkka dokumentti, ja juuri tämä erottaa sen monista muista merkkipäivistä, joiden juuret katoavat satojen vuosien taakse.

Miksi päivää vietetään 28. helmikuuta?

Vanha Kalevala valmistui käsikirjoituksena alkuvuodesta 1835. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Tietävä-sivuston mukaan Lönnrot allekirjoitti ja päiväsi teoksen esipuheen 28. helmikuuta 1835, ja juuri tästä päiväyksestä johdetaan Kalevalan päivän ajankohta. Itse kirja ilmestyi painosta vasta saman vuoden loppupuolella, joten juhlapäivä seuraa esipuheen kirjoituspäivää eikä julkaisua.

Valinta on tarkka ja tarkoituksellinen. Lönnrot oli kiertänyt keruumatkoillaan pääosin Kajaanista itään olevia Vienan Karjalan alueita 1820-luvun lopulta lähtien, ja kun hän sai kokonaisuuden valmiiksi, hän merkitsi esipuheeseen päiväyksen. Tuo allekirjoituspäivä jäi elämään. Kun myöhemmin etsittiin sopivaa hetkeä Kalevalan ja koko suomalaisen kirjakulttuurin muistamiseen, esipuheen päivämäärä tarjosi luonnollisen ankkurin, jonka pystyi tarkistamaan suoraan teoksesta.

Tämä erottaa Kalevalan päivän monista vanhemmista juhlapäivistä. Pääsiäisen tai juhannuksen alkuperä häviää esikristillisiin ja keskiaikaisiin kerroksiin, eikä yhtä perustamishetkeä voi osoittaa. Kalevalan päivän takana on yksi kirjattu päiväys, jonka Lönnrot itse asetti, joten juhlan ikä lasketaan vuodesta 1835. Tasavuodet on siten helppo ajoittaa: vuonna 2035 esipuheen kirjoittamisesta tulee kuluneeksi tasan 200 vuotta.

Vanha ja Uusi Kalevala

Kalevaloita on kaksi, ja sekaannus niiden välillä on yleinen. Ensimmäinen laitos, Vanha Kalevala, ilmestyi 1835 nimellä Kalewala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista. Se jakautuu 32 runoon ja 12 078 säkeeseen. Tämä on se versio, jonka esipuheen päiväyksestä Kalevalan päivä juontuu.

Lönnrot jatkoi kuitenkin runojen keruuta ja muokkausta. Laajennettu laitos, Uusi Kalevala, valmistui 1849, ja sen esipuhe on allekirjoitettu 17. huhtikuuta 1849. Uusi Kalevala sisältää 50 runoa ja 22 795 säettä, ja juuri se on vakiintunut käännösten ja koulujen lukukappaleeksi. Kun nykylukija tarttuu Kalevalaan, hän pitää käsissään lähes poikkeuksetta vuoden 1849 laitosta, vaikka juhlapäivä on peräisin vuoden 1835 esipuheesta. Eepoksen kokoaja Elias Lönnrot eli vuosina 1802–1884.

Säemäärän kasvu kertoo siitä, kuinka paljon aineistoa Lönnrot ehti koota kahden laitoksen välissä. Vanhan Kalevalan 12 078 säkeestä eepos paisui Uuteen Kalevalaan lähes kaksinkertaiseksi, kun mukaan tuli uutta runoutta ja Lönnrot järjesti kokonaisuuden uudelleen. Inkeristä kerätty Kullervo-aineisto, jonka keruusta vastasi D. E. D. Europaeus, sai Uudessa Kalevalassa oman laajan jaksonsa. Vanha Kalevala jäi kuitenkin se laitos, jonka päiväys antoi juhlapäivälle ajankohdan.

Kuinka Kalevalan päivästä tuli liputuspäivä

Päivän vietto alkoi ylioppilaspiireistä. Helsingin yliopiston Savo-karjalainen osakunta otti Kalevalan esipuheen kirjoituspäivän vuosijuhlansa päiväksi 1860-luvulla, ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjesti ensimmäisen laajemman Kalevala-juhlan 1885, jolloin eepoksen ilmestymisestä oli kulunut 50 vuotta. Päivä kasvoi vähitellen osakuntajuhlasta kansalliseksi merkkipäiväksi.

Liputuspäiväksi Kalevalan päivä vakiintui 1920-luvulla, ja almanakan liputuspäiväluetteloon se lisättiin 1952. Vuonna 1978 päivä vahvistettiin asetuksella viralliseksi liputuspäiväksi. Päivän nimeen liittyy myös lisämääre suomalaisen kulttuurin päivä, joka laajentaa juhlan koskemaan Kalevalan ohella koko kotimaista kulttuuria. Kalevalan päivä on liputuspäivien joukossa harvinainen, sillä se kunnioittaa kirjallista teosta ja kulttuuria valtiollisen tai sotilaallisen merkkitapahtuman sijaan. Kalevalan päivän asemasta liputuspäivien joukossa kerron tarkemmin liputuspäivien artikkelissa.

Milloin Kalevalan päivä on?

Kalevalan päivä osuu vuodesta toiseen 28. helmikuuta. Karkausvuonna se on helmikuun toiseksi viimeinen päivä, mutta päivämäärä itsessään pysyy samana. Alla Kalevalan päivän viikonpäivä seitsemänä seuraavana vuonna:

Koska kyseessä ei ole vapaapäivä, viikonpäivällä ei ole vaikutusta palkansaajan vapaisiin. Liputuksen kannalta sillä on silti merkitystä, sillä viikolla lippu nostetaan moniin julkisiin rakennuksiin. Kaikki Suomen liputuspäivät löytyvät koottuna liputuspäivien sivulta.

Miten Kalevalan päivää vietetään?

Näkyvin tapa on liputus. Aamulla Suomen lippu nostetaan salkoon kodeissa, kouluissa ja julkisissa rakennuksissa, ja monella paikkakunnalla päivä huipentuu Kalevala-aiheisiin tilaisuuksiin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, kirjastot, koulut ja kirjallisuusyhdistykset järjestävät lukutilaisuuksia, näyttelyitä ja tapahtumia, joissa kansanrunous nostetaan esiin.

Kalevalan vaikutus ulottuu kirjallisuutta laajemmalle, ja se näkyy päivän ohjelmassa. Jean Sibeliuksen Kullervo-sinfonia kantaesitettiin 1892, ja Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheiset maalaukset kuuluvat suomalaisen kuvataiteen tunnetuimpiin teoksiin. Eepoksen aiheet elävät yhä uusina tulkintoina sarjakuvissa, oopperoissa ja teatterissa. Kalevalan päivä kokoaa nämä eri taiteenalat saman juhlan alle, ja siksi lisämääre suomalaisen kulttuurin päivä istuu nimeen luontevasti.

Kouluissa Kalevalan päivä on usein teemapäivä, jolloin luetaan eepoksen runoja ja käydään läpi sen henkilöitä, kuten Väinämöistä, Ilmarista ja Lemminkäistä. Kalevalainen mitta, nelipolvinen trokee, tulee monelle tutuksi juuri tällaisilta tunneilta. Päivän tarkoitus ei rajoitu menneen muisteluun, vaan se nostaa esiin myös kansanrunouden jatkuvan vaikutuksen suomen kieleen ja nimistöön. Kalevalasta poimittuja nimiä, kuten Aino, Ilmari ja Väinö, on annettu lapsille eepoksen ilmestymisestä lähtien.

Usein kysytyt kysymykset

Miksi Kalevalan päivää vietetään 28. helmikuuta? Koska Elias Lönnrot päiväsi kokoamansa Vanhan Kalevalan esipuheen 28. helmikuuta 1835. Juhlapäivä seuraa esipuheen kirjoituspäivää, ei kirjan ilmestymistä, joka tapahtui myöhemmin samana vuonna.

Onko Kalevalan päivä vapaapäivä? Ei ole. Kalevalan päivä on tavallinen arkipäivä ja virallinen liputuspäivä. Suomen lippu nostetaan salkoon, mutta palkansaajalle päivä ei tuo vapaata.

Mitä eroa on Vanhalla ja Uudella Kalevalalla? Vanha Kalevala (1835) sisältää 32 runoa ja 12 078 säettä. Uusi Kalevala (1849) on laajennettu laitos, jossa on 50 runoa ja 22 795 säettä. Nykyään luettava Kalevala on lähes poikkeuksetta vuoden 1849 versio.

Mikä on suomalaisen kulttuurin päivä? Se on Kalevalan päivän virallinen lisänimi. Lisämääre korostaa, että 28. helmikuuta muistetaan Kalevalan ohella koko suomalaista kulttuuria.

Kuka kokosi Kalevalan? Elias Lönnrot (1802–1884) kokosi Kalevalan karjalaisesta ja inkeriläisestä kansanrunoudesta, jota hän keräsi pääosin Vienan Karjalan keruumatkoillaan 1820- ja 1830-luvuilla.

Kirjoittiko Lönnrot Kalevalan itse? Ei sanan tavanomaisessa merkityksessä. Lönnrot keräsi laulajilta vanhaa kansanrunoutta ja toimitti sen yhtenäiseksi kertomukseksi. Hän valitsi, järjesti ja yhdisteli säkeitä, joten Kalevala on koottu teos, ei yksittäisen runoilijan sepittämä.

Keskeiset havainnot

• Kalevalan päivää vietetään 28. helmikuuta, koska Lönnrot päiväsi Vanhan Kalevalan esipuheen tuona päivänä 1835.
• Juhlapäivä seuraa esipuheen kirjoituspäivää, ei kirjan painamista, joka tapahtui vasta saman vuoden lopulla.
• Vanha Kalevala (1835) sisältää 32 runoa, Uusi Kalevala (1849) puolestaan 50 runoa ja 22 795 säettä.
• Päivä alkoi Savo-karjalaisen osakunnan juhlana 1860-luvulla ja vahvistettiin viralliseksi liputuspäiväksi asetuksella 1978.
• Kalevalan päivä on virallinen liputuspäivä mutta ei vapaapäivä, ja sen lisänimi on suomalaisen kulttuurin päivä.

Haluatko nähdä Kalevalan päivän ja muut liputuspäivät omassa kalenterissasi? Suomalainen Kalenteri kokoaa juhlapäivät, liputuspäivät ja nimipäivät yhteen näkymään.