Loppiainen 6.1.: historia, vapaapäivä ja vuosien 1973–1991 lauantaisiirto

Loppiainen on tammikuun 6. päivänä vietettävä kristillinen juhla, itäisen kirkon "ilmestysjuhla" ja lännen "kolmen kuninkaan päivä". Suomessa päivä on kiinteä 6.1. ja sulkee jouluaatosta alkavan 12-päiväisen joulujakson. Yksi poikkeus on muistettava: vuosina 1973–1991 loppiainen oli liikkuvana lauantaina, ja vasta vuonna 1992 se palautettiin alkuperäiselle paikalleen.

Milloin loppiainen on tänä vuonna, mistä nimi tulee, mitä juhla muistaa ja miksi loppiainen ei ollut 1980-luvulla samaa kalenteripäivää kuin nyt. Vastaukset alla.

Mikä loppiainen on?

Loppiainen on Jeesuksen ilmestymisen muistopäivä, kreikkalaisittain epifania eli "ilmestys" tai "näyttäytyminen". Lännen kirkossa päivä on perinteisesti yhdistetty itämaan tietäjien (kolmen kuninkaan) vierailuun Betlehemissä, kun taas itäisessä kristikunnassa loppiainen muistaa Jeesuksen kastetta Jordanissa.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko viettää loppiaista lähetystyön merkkipäivänä: kristinuskon ilmestyminen kaikille kansoille (tietäjien tarina) on liturgisesti kytketty kirkon lähetystehtävään. Kolehti loppiaisen jumalanpalveluksissa ohjataan tyypillisesti lähetysseurojen työhön.

Milloin loppiainen on?

Loppiainen on Suomessa 6. tammikuuta, vuosittain samana päivänä. Se on viimeinen joulun pyhäjakson päivä, ja siitä lasketaan klassinen 12-päiväinen joulujakso joulupäivästä alkaen.

Kun loppiainen osuu sunnuntaille (kuten vuonna 2030), se ei tuo ylimääräistä vapaapäivää työviikkoon. Arkipäivälle osuessaan se taas pidentää monen jouluvapaan loppiaisen yli. Tarkka viikonpäivä löytyy Suomalaisesta Kalenterista tai loppiaisen juhlapyhäsivulta.

Nimen alkuperä

Suomen sana loppiainen on selkeästi suomalainen muodoste. Se on johdettu loppu-sanasta ja viittaa joulujakson päättymiseen: "loppu" siinä mielessä, että ensimmäisestä adventista alkanut juhlakausi sulkeutuu. Sana on käytössä jo 1600-luvun suomalaisessa kirjallisuudessa.

Pohjoiskarjalassa ja Kaakkois-Suomessa tunnetaan vanhastaan muoto lopen, joka tarkoittaa "kokonaan, lopussa". Suomen sanojen alkuperä -teoksessa (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995) mainitaan, että muoto loppi esiintyy nykykielessä enää paikannimissä (Loppi-kunta Kanta-Hämeessä) ja juuri sanassa loppiainen. Kirkollinen rinnakkaisnimi on ollut epifania; vanhassa suomalaisessa virsikirjassa käytettiin myös ilmausta Herran ilmestyminen.

Loppiaisen historia ja kolmen kuninkaan tarina

Loppiaisen juuret ovat varhaisen kirkon Aleksandriassa. Ennen joulun vakiintumista 25. päivään joulukuuta 300-luvulla loppiainen oli Jeesuksen syntymäjuhla: itäisessä kirkossa Kristuksen kasteen, lännessä tietäjien vierailun ja syntymän muisto. Kun joulu siirrettiin omaksi juhlakseen, loppiainen jäi keskittymään tietäjien tarinaan ja Jordanin kasteeseen.

Matteuksen evankeliumin 2. luvussa kerrottu itämaan tietäjien tarina ei sano kuningasta eikä mainitse heidän lukumääräänsä. Kolmen kuninkaan traditio syntyi vasta keskiajalla kolmen lahjan (kullan, suitsukkeen ja mirhamin) perusteella. Tietäjille annettiin nimet Kaspar, Melkior ja Baltsasar keskiajan apokryfisissä kertomuksissa, ja samasta lähteestä periytyy myös tapa merkitä kirjainyhdistelmä C+M+B+vuosiluku kotien ovenpieliin liitukirjoituksena.

Suomessa loppiaisen kansanperinne oli vielä 1900-luvun alussa elävää. Maaseudulla tehtiin viimeiset joulujakson askareet, riisuttiin joulukoristeet ja palautettiin arkielämä. Pohjoisen Pohjanmaan ja Lapin alueilla perinteenä oli "tähtipoikien" kierros: pojat pukeutuivat tietäjien hahmoiksi ja kantoivat tähtimallia ovelta ovelle laulaen.

Vuosien 1973–1991 lauantaisiirto

Loppiaisen modernin historian merkittävin käännekohta tapahtui 1.1.1973. Tuona päivänä astui voimaan laki, jolla loppiainen ja helatorstai siirrettiin lauantaiksi tuottavuussyistä. Loppiainen vietettiin nyt 6. ja 12. tammikuuta välisenä lauantaina, siis aikaisintaan 6.1. (jos se osui lauantaiksi) ja viimeistään 12.1.

Työnantajajärjestöt olivat painostaneet siirtoon vuodesta 1952 lähtien. Argumentti oli yksinkertainen: jos arkipyhä osuu työpäivälle, työnantaja menettää tuotantopäivän ilman vastaavaa lyhennystä palkkakustannuksissa. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö (SAK) kuvaa ratkaisun olleen ammattijärjestöille epämieluinen kompromissi: vapaapäivät säilyivät, mutta menettivät juhlapäivän luonteen.

Järjestely oli kömpelö. Kalenterit painettiin uudella tavalla, mutta kansa "muisti" loppiaisen edelleen 6. päiväksi tammikuuta. Kirkolliset jumalanpalvelukset pidettiin osin 6.1. päivänä, osin lauantaina. Tilanne aiheutti hämmennystä erityisesti, kun 6.1. itsessään osui lauantaiksi.

Vuoden 1986 kirkkolaki ja siihen liittyvä 1991 säädetty arkipyhälaki palauttivat loppiaisen 6. tammikuuta päivälle 1. tammikuuta 1992 alkaen. Sen jälkeen päivä on ollut yhtäjaksoisesti kiinteä. 19 vuoden lauantaikausi jäi lyhyeksi episodiksi tuhatvuotisen perinteen joukossa, mutta on yhä elävässä muistissa niillä, jotka kävivät koulua 1980-luvulla.

Onko loppiainen vapaapäivä?

Kyllä. Loppiainen on yleinen vapaapäivä kirkkolain (1054/1993) ja työaikalain mukaan. Se on virallinen liputuspäivä sisäministeriön ohjeistuksen mukaisesti joka vuosi 6.1. Käytännön merkitykset palkansaajille:

• Päivältä maksetaan täysi palkka ilman työsuoritusta, jos se osuu työpäivälle.
• Sunnuntain pyhäpäiväkorotukset ovat voimassa työehtosopimusten mukaisesti.
• Kaupat ovat usein auki sunnuntain aukioloaikojen mukaisesti; ravintolat ja kahvilat normaalisti.
• Lasten loma jatkuu loppiaiseen asti monessa kunnassa, ja joululoma päättyy useimmiten 7.1.

Joulukoristeiden purku: käytännön ohje loppiaiseen

Loppiaisena suomalainen perinne on viedä joulukoristeet ja kuusi pois. Tämä on toinen vahva moderni perinne kynttilän vientilailla pidettäisiin viime aikoina pyhäinpäivänä: käytännön rituaali, joka vakiintuu kalenterin liikkuvuuden ympärillä.

Vakiintuneet vaiheet, joita useimmat seuraavat:

1. Joulukuusen poistaminen lattialta huoneesta, yleensä loppiaisena tai sitä seuraavana viikonloppuna. Kuusen vienti loppiaisaattona (illalla 5.1.) ja kuusenneulasten lakaisu kuuluu monelle perheelle iltarutiiniin.
2. Joulukoristeiden ja kuusenkoristeiden pakkaaminen laatikoihin. Hauraat lasipalikat erikseen pehmusteilla; valoketjut kelataan kerille; tähti tai enkeli omaan pussiin. Hyvä pakkaaminen säästää koristeet useiden vuosien jouluja.
3. Joulukortit talteen tai kierrätykseen. Henkilökohtaisilta lähettäjiltä tulleet kortit voi säilyttää muistolaatikossa; muoviset mainoskortit kuuluvat sekajätteeseen tai paperikeräykseen.
4. Kuusen vienti kierrätykseen. Kunnat järjestävät yleensä maksuttoman joulukuusen vastaanottopisteen loppiaisen aikoihin (kierrätyskeskuksessa, jäteasemilla tai tilapäisellä keräyspaikalla), ja Helsingissä, Tampereella ja Turussa kuusen voi toimittaa noin viikon ajan loppiaisen ympärillä.
5. Joulukinkun jälkivalmistus. Loppiaisaaton ja loppiaisen aikana kinkun jäännökset pakataan pakkaseen, valmistetaan kinkkupiirakkaa tai keittoa, ja joulupöydän rasvat siivotaan astioista. Joulukinkkua on suositeltavaa olla syömättä yli viikkoa turvallisuussyistä.

Tämä liturginen ja rituaalinen sulkemisrutiini on tärkeä monelle suomalaiselle perheelle: se vie aikaa ja rauhoittaa, eikä se ole pelkkä siivousoperaatio vaan jouluvapaan symbolinen päätös.

Loppiaisen merkitys tänään

Modernissa Suomessa loppiainen on ennen kaikkea jouluvapaan päätös. Joulukuusi otetaan alas, koristeet pakataan ja arki palaa. Kauppa siirtyy joulualesta normaalikauteen, mökeiltä palataan kaupunkeihin ja koulu alkaa yleensä loppiaista seuraavana arkipäivänä.

Kristillinen sisältö on jäänyt monille hämäräksi, mutta lähetystyön kannalta päivä on yhä keskeinen Suomen Lähetysseuran ja muiden lähetysjärjestöjen kalenterissa. Useat kunnat ja seurakunnat järjestävät loppiaisaattona tai loppiaisena erityismessuja ja konsertteja, joissa joulun ja epifanian musiikki kohtaavat. Kuhmon Loppiaiskonsertti on tunnettu esimerkki.

Usein kysytyt kysymykset

Onko loppiainen samaa kuin kolmen kuninkaan päivä? Kyllä. Lännen perinteessä epifaniaa kutsutaan myös kolmen kuninkaan päiväksi. Suomen nimi loppiainen viittaa enemmän jouluajan päättymiseen kuin tietäjien tarinaan.

Onko loppiainen aina 6. tammikuuta? Nykyisin kyllä, paitsi vuosina 1973–1991, jolloin se vietettiin lauantaina 6.–12.1. välillä. Vuoden 1992 alusta se palautettiin kiinteäksi 6.1.

Saako loppiaisena työskennellä? Saa, jos työtehtävät sen edellyttävät. Päivä on yleinen vapaapäivä, mutta esim. terveydenhuolto, kauppa ja kuljetus työskentelevät; työntekijä saa pyhäpäiväkorvauksen työehtosopimuksen mukaan.

Miksi loppiainen on virallinen liputuspäivä? Loppiainen mainitaan sisäministeriön asetuksessa virallisten liputuspäivien listalla. Tausta on sekä uskonnollinen (kirkkovuoden keskeinen päivä) että kansallinen (juhlajakson rituaalinen sulku).

Mistä tieto "kolmesta kuninkaasta" tulee? Matteus 2 mainitsee kolme lahjaa muttei kuninkaita. Lukumäärä, nimet (Kaspar, Melkior, Baltsasar) ja kuninkaallinen asema vakiintuivat keskiajan apokryfisissä legendoissa.

Keskeiset havainnot

• Loppiainen on Suomessa kiinteästi 6. tammikuuta ja päättää joulun pyhäjakson.
• Nimi tulee suomen sanasta loppu; se on käytössä jo 1600-luvun suomenkielisessä kirjallisuudessa.
• Vuosina 1973–1991 loppiainen siirtyi lauantaiksi (6.–12.1. välillä) työnantajajärjestöjen vaatimuksesta; vuoden 1992 alusta se on jälleen 6.1.
• Lännen perinteen "kolme kuningasta" syntyi keskiajalla. Matteuksen evankeliumi puhuu vain tietäjistä ja kolmesta lahjasta, ei kuninkaista eikä mainitse lukumäärää.
• Päivä on virallinen liputuspäivä ja yleinen vapaapäivä; se merkitsee jouluvapaan päätöstä ja arjen alkua.

Tarkista loppiaisen ja muiden tammikuun arkipyhien päivämäärät Suomalaisesta Kalenterista tai vertaa, miten pääsiäisen mukana liikkuvat juhlat sijoittuvat samassa kirkkovuodessa.