Loppiainen

Alkuperä ja nimi

Loppiainen (Epiphania Domini, 'Herran ilmestyminen') on yksi varhaisimpia kristillisiä juhlia, vietetty Idässä jo 200-luvulta. Päivä yhdistää kolme uskonnollista teemaa: Itämaisten tietäjien (Magien) vierailun Betlehemissä, Jeesuksen kasteen Jordanvirrassa ja Kaanaan häiden ihmeen. Lännessä loppiaisesta kehkeytyi etenkin tietäjien kunnioittamisen päivä, kun taas idän ortodoksisessa kirkossa korostuu Jeesuksen kaste. Suomenkielinen sana 'loppiainen' viittaa siihen, että päivä päättää joulupyhät — joulun 12 päivän loppu.

Historia

Loppiainen on Suomessa ollut yhtäjaksoisesti yleinen vapaapäivä luterilaisen reformaation jälkeen. Vuoden 1973 juhlapäivien siirtolaki siirsi loppiaisen viikon­päivästä riippuen lähimmälle lauantaille tai sunnuntaille — uudistus, joka tehtiin tehokkuussyistä mutta jota laajalti vastustettiin. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto allekirjoitti uudistuksen perumislain, ja vuoden 1991 alusta loppiainen palautettiin pysyvästi 6. tammikuuhun viikonpäivästä riippumatta. Sama uudistus palautti helatorstain takaisin 40. päivään pääsiäisestä.

Perinteet ja vietto

Loppiainen on Suomessa rauhallinen joulukauden päätös: jouluvalot ja joulukuusi on viimeistään tähän päivään mennessä siivottu pois — perinteen mukaan tonttu vie 'joulun mennessään' loppiaisaattona. Kirkoissa pidetään juhlajumalanpalvelus, jossa luetaan Itämaisten tietäjien tarina. Lapsille loppiainen on usein joululomien viimeinen vapaapäivä ennen koulun alkua. Tähtimarssit, joissa lapset kulkevat tähtikulkueena ovelta ovelle laulamassa, ovat eräillä paikkakunnilla edelleen elossa oleva perinne.

Milloin päivä on

Loppiaista vietetään aina 6. tammikuuta. Vuoden 1991 alusta päivä on ollut kiinteä — vuosina 1973–1990 sitä siirrettiin lähimmälle lauantaille tai sunnuntaille.

Liittyvät päivät

• Uudenvuodenpäivä
• Joulupäivä
• Tapaninpäivä
• Jouluaatto