Tapaninpäivä

Alkuperä ja nimi

Tapaninpäivä (latinaksi Festum Sancti Stephani) muistaa Pyhää Tapania (kreik. Stefanos), kristillisen kirkon ensimmäistä marttyyriä, jota Apostolien teot 6.–7. luvut kuvaavat — hänet kivitettiin Jerusalemissa noin vuonna 35. Päivän vietto 26.12. on liturgisesti tarkoituksenmukainen jatko joululle: ensimmäinen päivä Vapahtajan syntymälle, toinen ensimmäiselle marttyyrille — kontrasti, joka korostaa kristillisen elämän kahtalaisuutta. Suomenkielinen sana 'tapaninpäivä' viittaa nimen Stefanos suomalaiseen muotoon.

Historia

Tapaninpäivä on Suomessa ollut yhtäjaksoisesti yleinen vapaapäivä luterilaisen reformaation ajoista lähtien, ja sen asema on kirjattu kirkollisesta juhlapäivästä annettuun lakiin (1996/167). Suomalainen tapaninajojen perinne — hevoskelkkaajojen ja vierailuajojen muodossa — juontuu agraariselta ajalta, jolloin tapaninpäivä oli ainoa joulun aikainen päivä, jolloin maatilan piti tehdä vierailuja ja kyläretkiä. 'Tapani-poika' tai 'Tapani-hevonen' on nimensä saanut tästä ajasta.

Perinteet ja vietto

Tapaninpäivä on Suomessa rauhallisempi kuin joulupäivä, mutta perinteisesti aktiivisempi — tapaninajoja ja sukuvierailuja on tehty. Lapsille tapaninpäivä tarjoaa lumi- ja pulkkaurheilua, perheille luistelua. Ravintolat avaavat usein tapaninpäivänä, kaupat ovat jo paikoin auki sunnuntain aukioloajoilla. Iltaa kohti monet alkavat valmistautua uudenvuoden vastaanottoon. Tapaninpaivän jumalanpalvelukset ovat Suomen kirkoissa hiljaisen rauhalliset — tapanin marttyyri­henkilön muistaminen ja jouluyön rauhan jatkuminen on pääpaino.

Milloin päivä on

Tapaninpäivää vietetään aina 26. joulukuuta — joulun toinen pyhäpäivä. Päivämäärä on kiinteä viikonpäivästä riippumatta.

Liittyvät päivät

• Joulupäivä
• Jouluaatto
• Uudenvuodenpäivä
• Loppiainen