Joulupäivä

Alkuperä ja nimi

Joulupäivän päivämäärä 25.12. on määrätty kristillisen kalenterin käyttöön viimeistään 300-luvulla. Roomalainen liturgiakalenteri Chronograph 354 -käsikirjoituksessa (Filocaluksen kalenteri) mainitsee 25.12. 'natalis Christi' eli Kristuksen syntymäpäiväksi. Ajankohdan valintaan on liitetty kaksi teoriaa: laskenta 25.3. ilmoituspäivästä yhdeksän kuukauden päähän, ja kilpailu roomalaisen Sol Invictus -kultin auringonkääntöpäivän kanssa.

Historia

Joulupäivä on Suomessa ollut yhtäjaksoisesti yleinen vapaapäivä koko itsenäisyyden ajan, ja sen asema on kirjattu kirkollisesta juhlapäivästä annettuun lakiin (1996/167). Lain mukaan 25.12. on yleinen vapaapäivä, kaupat noudattavat sunnuntain aukioloaikoja ja palkanmaksuun sovelletaan pyhäpäiväkorvausta. Suomalainen joulu on poikkeuksellisesti aattopainotteinen: aatto on perheen juhla, kun taas joulupäivä on rauhallinen kotiaamupäivä.

Perinteet ja vietto

Joulupäivän aamuna monet osallistuvat varhaiseen jouluaamuhartauteen klo 6 tai 7 alkavassa jumalanpalveluksessa. Jouluruokia syödään aaton tähteinä, lumiukkoja ja pulkkamäkiä viljellään lapsiperheissä. Päivä on tyypillisesti hiljainen: kaupat ovat suljettuna, julkinen liikenne kulkee sunnuntaiaikataulun mukaan, ja monet pitävät joulupäivän ulkoiluun, lukemiseen ja perheen kanssa olemiseen varatulla rauhallisella aikataululla. Joulupäivänä syödään myös kalakukkoa, glögiä ja jouluruokien tähteitä leivän päällä.

Milloin päivä on

Joulupäivää vietetään aina 25. joulukuuta — Kristuksen syntymäjuhla. Päivä on kiinteä eikä siirry viikonpäiviltä riippumatta.

Liittyvät päivät

• Jouluaatto
• Tapaninpäivä
• Uudenvuodenpäivä
• Loppiainen
• 4. Adventtisunnuntai