Juhannusaatto

Alkuperä ja nimi

Juhannusaatto on kesäpäivänseisauksen ympärille kerrostunut juhla, jonka pakanalliset juuret ulottuvat esikristilliseen aikaan. Sana 'juhannus' on lyhentynyt nimestä 'Johanneksen kastajan päivä' — kristityt asettivat 24.6. Johannes Kastajan syntymäjuhlaksi paavi Bonifatius IV:n aikoina 600-luvulla, mikä paikkasi pakanalliseen kesäjuhlaan kristillisen kerroksen. Suomessa juhannus on kuitenkin pitkälti maallinen luonnon ja perheen juhla.

Historia

Juhannusaatto siirrettiin kiinteältä kesäkuun 23. päivältä juhannuspäivän aattoa edeltävälle perjantaille vuonna 1955, kun juhlapäivien siirtolaki (lex 19530176) muutti useita kirkollisia juhlapäiviä lauantaiksi tai sunnuntaiksi. Käytännössä juhannusaatto on Suomessa epävirallinen, mutta lähes universaali vapaapäivä — useimmat työpaikat pitävät aaton vapaana ja kaupat sulkevat klo 12.

Perinteet ja vietto

Aatto on suomalaisen mökkikulttuurin huipennus: kaupungit tyhjenevät, kesämökeillä lämpiää sauna, ja iltayhdeksältä syttyy juhannuskokko järvenrannassa tai meren rannassa. Kokkoperinne juontaa juurensa keskiaikaiseen pakanalliseen tulen kunniaan kesäpäivänseisauksessa. Vehmasta saaresta nostetaan koivunoksia oven pieleen ('juhannussalko' tai 'juhannuskoivut'), ja nuoret tytöt pyrkivät juhannustaikoja tehdessään näkemään tulevan sulhasensa — esimerkiksi seitsemää erilaista kukkaa tyynyn alle. Sauna on aaton iltapäivän aikana keskeinen rituaali. Juhannusaattona Suomen lippu nostetaan klo 18.

Milloin päivä on

Juhannusaatto on perjantai, joka edeltää juhannuspäivää. Käytännössä päivä osuu kesäkuun 19. ja 25. päivän välille.

Liittyvät päivät

• Juhannuspäivä
• Vappuaatto
• Vappu