Juhannuspäivä

Alkuperä ja nimi

Juhannuspäivä juontaa juurensa kahdesta lähteestä: pakanallisesta kesäpäivänseisausjuhlasta ja kristillisestä Johannes Kastajan syntymäpäivästä (24.6.). Kristillinen ja pakanallinen kerros kasvoivat yhteen keskiajalla. Vuodesta 1934 alkaen 24.6. on ollut Suomen lipun päivä, ja juhannus on samalla puolustusvoimien johtaman lippujuhlan ohella valtion virallinen lipun nostopäivä.

Historia

Vuoden 1955 juhlapäivien siirtolailla (lex 19530176) juhannuspäivä siirrettiin kiinteältä 24. kesäkuulta lauantaille, joka osuu 20.–26. kesäkuun välille. Sama uudistus siirsi pyhäinpäivän loka-marraskuun vaihteen lauantaiksi. Kirkollisesta juhlapäivästä annettu laki (1996/167) määrittää juhannuspäivän yleiseksi vapaapäiväksi. Juhannuspäivänä on Suomessa erityinen liputussääntö: lippu nostetaan jo aattona klo 18 ja lasketaan vasta seuraavana iltana auringon­laskuun mennessä — eli juhannuksen aikana lippu liehuu yhtäjaksoisesti yli vuorokauden, mikä on vuoden ainoa poikkeus normaaleihin liputussääntöihin.

Perinteet ja vietto

Juhannuspäivä on rauhallinen jatko aattoperjantain juhlinnalle. Saunan jälkeen mökeillä paistetaan makkaraa, syödään uusia perunoita silliä ja smetanaa kanssa, ja vietetään pitkää valoisaa iltaa veden äärellä. Juhannussää on Suomessa jokavuotinen mediakohu — Forecan ja Yle Sään juhannusennusteita seurataan kesäkuun puolivälistä. Sukupolvien yhteinen juhla mökillä tai kesäpaikalla on monille suomalaisille vuoden tärkein perhetapahtuma.

Milloin päivä on

Juhannuspäivää vietetään aina lauantaina, joka osuu kesäkuun 20. ja 26. päivän välille. Vuodesta 1955 lähtien päivä on ollut liikkuva — aiemmin kiinteä 24.6.

Liittyvät päivät

• Juhannusaatto
• Suomen luonnon päivä