Vappu

Alkuperä ja nimi

Vapun päivämäärä juontuu Pyhän Walpurgan (n. 710–779) muistopäivästä — englantilaissyntyinen Walpurga oli Frankenmaan apatti, jonka kanonisaatio tapahtui 1.5.870. Suomessa nimi 'Vappu' on lyhentynyt suoraan Walpurgasta. Työväenliikkeen vappuperinne sai alkunsa Yhdysvaltojen Chicagon Haymarketin tapahtumista 1.5.1886, kun työläiset mielenosoittivat 8-tuntisen työpäivän puolesta ja seurauksena oli pommi-isku. Kansainvälinen sosialistinen kongressi nimesi Pariisissa 1889 toukokuun 1. päivän työntekijöiden kansainväliseksi yhteenkuuluvuuden päiväksi.

Historia

Vapusta tuli Suomessa virallinen vapaapäivä vuoden 1944 lailla, kun työväenliikkeen pitkäaikainen vaatimus toteutui. Vapun asema vakiintui vapaapäiväksi sodanjälkeisen yhteiskuntasopimuksen yhteydessä. Vuonna 1979 vappu määriteltiin valtioneuvoston asetuksella myös viralliseksi liputuspäiväksi nimeltä 'Vappu, suomalaisen työn päivä'. Päivän kolme perinnettä — työväenliike, ylioppilaiden kevätjuhla ja kevään juhla — ovat kulkeneet yhdessä 1900-luvun alusta lähtien, ja niiden yhteinen vietto on yksi Suomen ainutlaatuisia kulttuuripiirteitä.

Perinteet ja vietto

Vapun aamuna 1.5. ammattiyhdistysliike marssii kaupungeissa torilta torille, ja työväenpuhujat puhuvat aamupäivällä Senaatintorilla, Hakaniementorilla ja paikallistoreilla. Ylioppilaat ja opiskelijat vapunaattona 30.4. lakittavat Havis Amandan patsaan Helsingin Kauppatorilla klo 18 — perinteen, jonka Teknillisen korkeakoulun teekkarit aloittivat 1932. Vappuna juodaan simaa ja syödään tippaleipää sekä munkkeja. Aamulla useissa perheissä on vappubrunssi tai vappupiknik puistossa: Helsingissä Kaivopuisto täyttyy tuhansista vappuilijoista, vaikka usein sää viilee. Lapset saavat ilmapalloja ja vappuhuminoita.

Milloin päivä on

Vappua vietetään aina 1. toukokuuta — Pyhän Walpurgan muistopäivänä ja kansainvälisenä työn päivänä.

Liittyvät päivät

• Vappuaatto
• J.V. Snellmanin päivä, suomalaisuuden päivä
• Eurooppa-päivä