Lapintiiran kevätmuutto

Milloin lapintiira saapuu keväällä

Lapintiira on kevään myöhäisiä paluumuuttajia. Suomen Luonnon lajikortin mukaan lapintiiran kevätmuutto ajoittuu huhti–toukokuulle, ja laji saapuu maahamme keskimäärin hieman kalatiiran jälkeen. Ensimmäisiä yksilöitä nähdään etelärannikolla jo huhtikuun lopulla, mutta pääjoukot saapuvat vasta toukokuun aikana. BirdLife Suomen mukaan tiirat kuuluvat huhtikuun lopun saapujiin kahlaajien ja haarapääskyjen ohella.

Näyttävin vaihe on toukokuun loppupuolen ja kesäkuun alun rannikkomuutto, jota BirdLife kutsuu parhaaksi arktika-ajaksi. Silloin lapintiiroja virtaa rannikkoa pitkin kohti pohjoisia pesimäalueita, hyvinä päivinä usein tuhansittain. Saapumisen ajoitus vaihtelee vuosittain sään mukaan: lämmin ja poutainen toukokuu vauhdittaa muuttoa, kun taas kylmä ja tuulinen jakso pysäyttää parvet odottamaan säänkäännettä. Pohjoisimpiin pesimäpaikkoihin lapintiirat yltävät vasta kesäkuun alkupuolella lumen ja jäiden väistyessä, joten lajia näkee muutolla eri puolilla maata useiden viikkojen ajan saman kevään kuluessa.

Missä lapintiiroja näkee keväällä

Lapintiira on rannikon ja pohjoisen laji. Suomen Luonnon mukaan se pesii merensaaristossa koko rannikon pituudelta sekä maan pohjoisosissa myös sisävesillä ja soilla etelään Oulujärvelle asti. Keväällä lajia näkee parhaiten merenlahdilla, ulkosaariston luodoilla ja avoimilla rannoilla, joilla parvet lepäilevät ja kalastavat matkallaan pohjoiseen.

Muuttoa kannattaa seurata avoimilta niemenkärjiltä ja rannikon havaintopaikoilta, joilta näkee laajalle merelle. Toukokuun lopun rannikkomuutolla lapintiirat lentävät tasaisena virtana veden yllä, usein muiden arktisten muuttajien, kuten kahlaajien ja vesilintujen, seurassa. Lapin sisämaassa lajia tapaa soiden ja tunturijärvien rannoilla, joilla se pesii kaukana merestä. Kalastava lapintiira liitelee matalalla veden yllä ja syöksyy pintaan pienten kalojen perässä, mikä tekee siitä helpon havaita avoimessa maisemassa. Parhaat muuttopäivät osuvat tyyniin ja kirkkaisiin aamuihin, jolloin parvet etenevät rannikkoa pitkin.

Maailman pisin muuttomatka

Lapintiira on maailman pisimmän muuttomatkan tekevä lintu. Maailman Kuvalehden mukaan yksittäinen lapintiira voi lentää lähes 100 000 kilometriä yhden vuoden aikana, ja pitkäikäisen linnun elämän mittaan matkaa kertyy yli kaksi miljoonaa kilometriä. Laji muuttaa pohjoisen pesimäalueiltaan aina eteläisen pallonpuoliskon vesille asti, jopa Etelämannerta ympäröivälle jäävyöhykkeelle.

Poikkeuksellinen reitti tekee lapintiirasta valon linnun: se seuraa kesää pallonpuoliskolta toiselle ja viettää suuremman osan elämästään päivänvalossa kuin yksikään toinen eläin. Kun pohjoisessa on kesä, lapintiira pesii täällä; kun täällä tulee syksy, se muuttaa etelään, missä on samaan aikaan kesä. Tämän vuoksi lapintiira ei varsinaisesti talvehdi lainkaan vaan elää lähes jatkuvassa valossa. Pitkä muuttomatka selittää myös lajin myöhäisen saapumisen keväällä ja aikaisen lähdön loppukesällä, sillä edessä on tuhansien kilometrien matka takaisin eteläisille vesille.

Näin tunnistat lapintiiran

Lapintiira muistuttaa erehdyttävästi kalatiiraa, ja lajit on opeteltava erottamaan huolellisesti. Suomen Luonnon mukaan lapintiira on kuin kalatiira, mutta sen pyrstö on pidempi, jalat lyhyemmät ja nokka karmiininpunainen aivan kärkeä myöten. Kalatiiralla nokan kärki on tumma, mikä on yksi varmimmista erottavista tuntomerkeistä hyvissä olosuhteissa.

Lapintiira on siro, pitkäsiipinen ja pitkäpyrstöinen lintu, jonka lento on kevyt ja keinuva. Yläpuoli on vaaleanharmaa, päälaki musta ja alapuoli vaalea. Lennossa siiven kärkiosa näyttää alta läpikuultavalta, kun valo paistaa ohuiden sulkien läpi. Ääni on terävä ja kimeä, ja pesimäluodoilla parvet hyökkäävät äänekkäästi tunkeilijoiden kimppuun. Istuvasta linnusta erottaa lyhyet jalat, jotka saavat lapintiiran näyttämään matalajalkaisemmalta kuin kalatiira. Nuoret linnut ovat aikuisia kirjavampia, ja niiden tunnistus vaatii kokemusta. Kaukaa parven keveä, joustava lentotapa ja pitkä pyrstö auttavat tunnistamaan lajin jo ennen yksityiskohtien erottumista.

Lapintiira pesimäluodolla

Lapintiira pesii yhdyskunnissa ulkosaariston matalilla luodoilla ja kareilla, joilla poikaset ovat turvassa maapedoilta. Suomen Luonnon mukaan lajin pesimäkanta on maassamme suuri, noin 90 000 paria, ja se on rannikon ja pohjoisen tavallinen pesimälintu. Pesä on vaatimaton kuoppa kalliolla tai sorapohjalla, ja yhdyskunnat voivat olla suuria.

Pesivät lapintiirat puolustavat pesäluotoaan tarmokkaasti ja hyökkäävät äänekkäästi ihmisten ja petojen kimppuun, mikä tekee yhdyskunnasta helpon huomata. Samoilla luodoilla pesii usein muitakin lokki- ja tiiralintuja, ja lapintiiran kiivas puolustus suojaa koko yhdyskuntaa. Loppukesällä poikaset kasvavat lentokykyisiksi nopeasti, sillä lajilla on kiire aloittaa pitkä syysmuutto jo heinä–elokuussa. Pesimäluotojen rauha on lajille tärkeää, ja liikkuminen ulkoluodoilla pesimäaikaan häiritsee helposti koko yhdyskuntaa. Siksi lapintiiroja kannattaa keväällä ja alkukesällä tarkkailla etäältä, jolloin niiden kalastusta ja rannikkomuuttoa voi seurata häiritsemättä pesintää. Kevätmuuton huippupäivinä lapintiiroja liikkuu rannikolla aamusta iltaan, ja parhaat havainnot syntyvät tyynellä ja kirkkaalla säällä. Tornit ja avoimet niemet ovat tähän ihanteellisia paikkoja, sillä niiltä näkee laajalle merelle ja lintujen virta erottuu jo kaukaa.

Milloin päivä on

Toistuva kevätikkuna: ensimmäiset linnut etelärannikolla huhtikuun lopulla, pääjoukot toukokuussa ja viimeiset pohjoisen pesimäpaikoille kesäkuun alkuun mennessä. Näyttävin rannikkomuutto ajoittuu toukokuun loppupuolelle, ja lämmin sää aikaistaa saapumista.

Liittyvät päivät

• Tervapääskyn kevätmuutto
• Haarapääskyn kevätmuutto
• Käen kevätmuutto