Sepelkyyhkyn kevätmuutto

Milloin sepelkyyhkyt saapuvat keväällä

Sepelkyyhky on kevään varhaisia paluumuuttajia. BirdLife Suomen havaintotilaston mukaan lajin ensihavainnot ajoittuvat keskimäärin huhtikuun alkuun, ja ensimmäisiä yksilöitä nähdään etelärannikolla jo maaliskuun jälkipuoliskolla. Suomen Luonnon mukaan sepelkyyhkyn pääjoukot saapuvat huhtikuussa, kun kevät etenee ja pellot paljastuvat lumen alta.

Saapumisen ajoitus vaihtelee vuosittain sään mukaan. Lämmin ja aikainen kevät tuo linnut nopeasti, kun taas kylmä jakso voi pysäyttää muuton päiväkausiksi. Päämuutto ajoittuu huhtikuulle, ja viimeiset linnut asettuvat pesimäpaikoilleen toukokuun alkuun mennessä. Sepelkyyhky palaa samoihin aikoihin monien vesilintujen kanssa mutta selvästi ennen pääskyjä, joten sen huhuilu kuuluu metsissä jo keskikeväällä. Pohjoisemmaksi muutto etenee myöhemmin lumen sulaessa, ja Lapin eteläosiin linnut yltävät vasta huhtikuun lopulla. Näin sepelkyyhkyjä voi nähdä muutolla eri puolilla maata useiden viikkojen ajan saman kevään kuluessa. Muuttorintama seuraa käytännössä sulamisen etenemistä, joten etelässä muutto voi olla jo ohi, kun pohjoisempana ensimmäiset huhuilut vasta alkavat kuulua metsistä ja puistoista.

Missä sepelkyyhkyjä näkee keväällä

Sepelkyyhkyä näkee keväällä metsissä, metsänreunoilla ja peltoaukeilla, joilla parvet ruokailevat sulaneilla pelloilla oraita ja siemeniä etsien. Laji viihtyy sekä havu- että sekametsissä, ja se on levittäytynyt yhä enemmän myös taajamiin, puistoihin ja puutarhoihin. Pian saapumisen jälkeen koiraat asettuvat reviireilleen ja aloittavat huhuilun näkyviltä paikoilta puiden latvoista.

Muuttavat parvet lentävät nopein, suorin siiveniskuin, ja lennossa erottuu valkoisena vilkkuva laikku siiven yläpuolella. Keväällä sepelkyyhkyjä tapaa usein löyhissä parvissa peltojen laidoilla ennen kuin ne hajaantuvat pesimäreviireilleen. Ruokailevat linnut ovat varovaisia ja nousevat lentoon äänekkäästi siipiä läiskyttäen, jos niitä lähestyy. Koiraan soidinlento, jossa lintu nousee jyrkästi ylös, läiskäyttää siipiään ja liukuu alas siivet levällään, on tyypillinen kevään näky metsänreunoilla ja puistoissa. Sulaneet pellonlaidat ja avoimet metsänreunat ovat siksi keväällä varmimpia paikkoja havaita laji.

Sepelkyyhkyn huhuilu ja äänet

Sepelkyyhkyn ääni on monelle tutumpi kuin itse lintu. Huhuilu on soinnikas ja rauhallinen, ja se kantaa metsässä kauas. Suomen Luonnon mukaan sepelkyyhkyn huhuilu on viisitavuinen ja rytmiltään rauhallinen, ja moni sekoittaa sen ensi kuulemalta pöllön ääneen. Huhuilu toistuu tasaisesti, ja koiras huhuilee ahkerimmin aamulla ja illalla ilmoittaakseen reviiristään.

Ääni erottaa sepelkyyhkyn myös lähisukulaisestaan uuttukyyhkystä. Uuttukyyhkyn huhuilu on kaksitavuinen ja toistuu nopeammin ja yksitoikkoisemmin, kun taas sepelkyyhkyn huhuilussa on selvä viisitavuinen poljento. Uuttukyyhky saapuu keväällä hieman sepelkyyhkyä aiemmin, ja se on selvästi harvalukuisempi laji. Kun molempien huhuilun oppii tunnistamaan, kyyhkyt erottaa toisistaan pelkän äänen perusteella, vaikka linnut jäisivät piiloon latvustoon. Huhuilun lisäksi sepelkyyhky pitää lentoon lähtiessään kuuluvaa siipien läiskettä, joka paljastaa säikähtäneen linnun.

Näin erotat sepelkyyhkyn

Sepelkyyhky on Suomen suurin kyyhkylaji, ja sen tunnistaa parhaiten kaulan valkoisesta laikusta, joka on antanut lajille nimen. Yleisväri on siniharmaa, rinta on viininpunertava, ja pyrstön kärjessä on tumma juova. Varmin tuntomerkki näkyy lennossa: siiven yläpuolella vilkkuu selvä valkoinen poikkijuova, jota muilla kyyhkyillämme ei ole.

Uuttukyyhkystä sepelkyyhkyn erottaa koon lisäksi juuri valkoiset kuviot: uuttukyyhkyltä puuttuvat sekä kaulan valkoinen laikku että siiven valkoinen juova, ja se on kauttaaltaan tasaisemman harmaa ja pienempi. Kaupunkien kesykyyhkyistä sepelkyyhky erottuu suuremman kokonsa, valkoisten kuvioidensa ja metsäisen elinympäristönsä perusteella. Läheltä katsottuna erottuu myös keltainen silmä ja punakeltainen nokka. Nuoret linnut ovat himmeämpiä, eikä niillä ole vielä selvää valkoista kaulalaikkua, mikä voi hankaloittaa loppukesän tunnistusta. Lennossa sepelkyyhky vaikuttaa muita kyyhkyjämme kookkaammalta ja pitkäpyrstöisemmältä, ja sen siipien valkoiset juovat vilahtavat selvästi jokaisella siiveniskulla, mikä auttaa varmistamaan lajin kaukaakin.

Kaupunkiin levinnyt metsäkyyhky

Sepelkyyhky on runsastunut ja levittäytynyt viime vuosikymmeninä yhä enemmän ihmisen lähelle. Alun perin metsälintuna tunnettu laji pesii nykyisin myös kaupunkien puistoissa, puutarhoissa ja pihapiireissä, joissa se on käynyt tavalliseksi näyksi. Sepelkyyhky pesii puihin, useimmiten kuuseen, ja rakentaa oksista litteän, harvan pesän, jonka se voi koota vanhan pesän pohjalle vain parissa päivässä.

Laji on yksi maamme runsaimmista metsälinnuista, ja sitä tavataan koko maassa Metsä-Lapin korkeudelle saakka. Kaupunkilaistuminen on tehnyt sepelkyyhkystä helpon havaita, sillä sen huhuilu kuuluu keväällä myös keskustojen puistoista. Talvehtiminen tapahtuu Länsi- ja Etelä-Euroopan leudoilla alueilla, joilta laji palaa keväisin kevätmuuton mukana. Leutoina talvina yksittäisiä sepelkyyhkyjä jää nykyisin talvehtimaan etelärannikolle, mikä hämärtää muuton alkamisen tarkkaa hetkeä eteläisimmässä Suomessa. Runsastuminen näkyy myös keväisillä muuttoreiteillä, joilla parvia tapaa yhä useammalla peltoaukealla.

Milloin päivä on

Toistuva kevätikkuna: ensimmäiset linnut maaliskuun jälkipuoliskolla, pääjoukot huhtikuussa ja viimeiset toukokuun alkuun mennessä. Lämmin kevät aikaistaa saapumista, ja huippu ajoittuu huhtikuun puoliväliin.

Liittyvät päivät

• Kottaraisen kevätmuutto
• Västäräkin kevätmuutto