Valkoposkihanhen syysmuutto

Milloin valkoposkihanhet muuttavat syksyllä

Suomen kautta kulkee syksyisin valtava arktinen valkoposkihanhien muuttovirta. Nämä linnut pesivät kaukana pohjoisen tundralla ja ylittävät maan matkallaan lännen talvehtimisalueille. Päämuutto ajoittuu syyskuun loppuun ja lokakuun alkuun. Verkkouutisten mukaan muutto huipentui syksyllä 2025 syyskuun viimeisellä viikolla, jolloin idässä laskettiin yhtenä päivänä yli 100 000 lintua liikkeellä.

Muutto on nopea ja voimakas verrattuna kotimaisiin hanhilajeihin. Kun sää on suotuisa, valtaosa arktisista valkoposkihanhista voi ylittää maan muutaman vuorokauden aikana. Tämän vuoksi huippu on lyhyt mutta hyvin näyttävä: parhaana päivänä yhden havaintopaikan yli voi kulkea kymmeniä tuhansia lintuja pitkinä, aaltoilevina parvina. Muuton tarkka ajoitus vaihtelee vuosittain sään mukaan, mutta se osuu toistuvasti samalle syyskuun lopun ja lokakuun alun jaksolle. Kotimaisten hanhien muutto ajoittuu tätä aiemmin, joten syyskuun lopun suuret parvet ovat käytännössä aina arktista alkuperää olevia lintuja, jotka ovat matkalla tundralta lännen talvehtimisalueille.

Missä valkoposkihanhia näkee syysmuutolla

Arktinen muutto painottuu maan itä- ja kaakkoisosiin, joissa suuret parvet laskeutuvat viljelysaukeille ja järvien selille lepäämään ja ruokailemaan. Ympäristöhallinnon mukaan arktiset valkoposkihanhet lepäilevät ja ruokailevat Etelä-Suomen viljelyalueilla juuri syys–lokakuussa, kun ne täydentävät energiavarastojaan matkan varrella.

Parvien laskeutumiseen vaikuttaa sää: voimakas vastatuuli ja sade pakottavat linnut keskeyttämään matkan ja laskeutumaan pelloille, jolloin niitä kerääntyy paikoin valtavia määriä. Suotuisalla säällä parvet taas jatkavat matkaa pysähtymättä. Muuttoa seuraa parhaiten avoimilta peltoaukeilta ja järvenselkien rannoilta, joilta laskeutuvat ja liikkuvat parvet erottuvat kaukaa jo pitkän matkan päästä, kun taivas täyttyy pitkistä, aaltoilevista nauhoista. Verkkouutisten mukaan yhdellä levähdyspaikalla laskettiin syksyllä 2025 jopa 168 000 lintua, mikä kertoo ilmiön poikkeuksellisesta mittakaavasta parhaina muuttopäivinä.

Arktinen ja kotimainen valkoposkihanhi

Suomessa esiintyy valkoposkihanhia kahtena eri joukkona. Kaupunkien nurmikoilla ja rannoilla pesii vakiintunut kotimainen kanta, joka on runsastunut etenkin pääkaupunkiseudulla. Syksyn suuret muuttoparvet ovat kuitenkin eri alkuperää: ne tulevat kaukaa pohjoisen tundralta ja käyttävät Suomea vain läpikulku- ja levähdysalueena matkallaan talvehtimisalueille.

Erottelu on tärkeä, sillä ilmiöt ovat mittakaavaltaan aivan erilaiset. Paikallinen pesimäkanta näkyy kaupungeissa läpi kesän, kun taas arktinen muutto on lyhyt, syyskuun lopulle ja lokakuun alkuun ajoittuva jättitapahtuma. Molemmat linnut ovat samaa lajia, mutta niiden muuttokäyttäytyminen, määrät ja esiintymisalueet poikkeavat toisistaan selvästi. Arktisen kannan pesimäalueet sijaitsevat kaukana pohjoisessa Jäämeren tundralla, mistä matka Suomen kautta talvehtimisalueille on tuhansia kilometrejä pitkä. Kotimainen kanta on levittäytynyt rannikolta yhä laajemmalle sisämaahan viime vuosikymmeninä, kun taas arktisten lintujen määrä Suomen kautta on riippuvainen niiden pesimämenestyksestä kaukana pohjoisessa, mikä näkyy muuttavien parvien koon vuosittaisena vaihteluna.

Näin tunnistat valkoposkihanhen

Valkoposkihanhi on pienikokoinen, siro hanhi, jonka tuntee mustavalkoisesta pääkuviostaan: kasvot ja poski ovat valkoiset, kun taas laki, niska, kaula ja rinta ovat mustat. Selkä on harmaa poikkiviiruinen ja alaosa vaalea. Pienikokoisuus ja terävä väritys erottavat sen suuremmista ja ruskeammista metsä- ja merihanhista jo kaukaa.

Muutolla valkoposkihanhet lentävät epäsäännöllisissä, aaltoilevissa parvissa ja pitävät kovaa, haukkuvaa ääntä, joka kuulostaa toistuvalta rätinältä. Suuri parvi näyttää kaukaa vilisevältä nauhalta, ja sen ääni kantaa pitkälle. Pelloilla ruokailevat parvet liikkuvat tiiviisti yhdessä ja nousevat lentoon usein koko parvi kerralla, mikä on näyttävä näky syksyisellä viljelysaukealla. Toisin kuin kurki, valkoposkihanhi ei kaarra korkealla termiikissä vaan lentää matalammalla tiiviinä rintamana. Suuri muuttava parvi voi ulottua taivaalla pitkälle, ja lintujen jatkuva haukkuva ääni yhdistettynä tiheään, aaltoilevaan muodostelmaan erottaa valkoposkihanhen kauempaakin muista hanhilajeista.

Arktinen muutto ja pellot

Arktisten valkoposkihanhien suuret parvet laskeutuvat syksyisin viljelysaukeille ruokailemaan, mikä on herättänyt keskustelua maataloudessa. Sadonkorjuun aikaan pelloille laskeutuvat parvet käyttävät ravinnokseen oraita ja sänkipeltojen jäännössatoa, ja paikoin linnut kerääntyvät samoille pelloille suurina joukkoina päivästä toiseen. Laskeutumishalua hillitsee osaltaan se, kuinka pitkällä sadonkorjuu kullakin alueella on.

Muuton ajoitukseen ja reittiin vaikuttaa voimakkaasti sää. Suotuisalla myötätuulella parvet voivat ylittää maan pysähtymättä, kun taas vastatuuli ja sade pakottavat ne lepäämään pelloille pidemmäksi aikaa. Tämän vuoksi levähtävien lintujen määrät vaihtelevat vuosittain ja alueittain suuresti. Ympäristöhallinto seuraa arktisten hanhien muuttoa ja kerääntymisalueita vuosittain, ja seurannalla kertyy tietoa muuton ajoituksesta, parvien koosta ja siitä, millä alueilla linnut kulloinkin lepäilevät. Pitkä seuranta-aineisto auttaa myös ennakoimaan, milloin ja mihin suuret parvet todennäköisimmin laskeutuvat, ja tukee vahinkojen ehkäisyä maatalousalueilla.

Milloin päivä on

Toistuva syysikkuna: arktinen päämuutto ajoittuu syyskuun loppuun ja lokakuun alkuun, ja huippu osuu syyskuun viimeiselle viikolle. Vastatuuli ja sade pysäyttävät parvet lepäilemään Suomeen.

Liittyvät päivät

• Kurjen syysmuutto
• Laulujoutsenen syysmuutto