Anu

Alkuperä

Anu on Anna-nimen suomalainen lyhennys- ja hellittelymuoto. Anna pohjautuu heprean nimeen Channah (Hanna), 'armo' tai 'suosio', ja levisi Suomeen kristinuskon ja pyhän Annan, Neitsyt Marian äidin, kultin myötä. Lyhyt, kaksitavuinen Anu muodostuu Anna-nimen alkuosasta kotoisella -u-päätteellä, ja se vakiintui itsenäiseksi etunimeksi 1900-luvulla. Nimi kuuluu laajaan Anna-nimien perheeseen yhdessä muotojen Anna, Anne, Anni, Anneli ja Annukka kanssa, jotka kaikki jakavat saman nimipäivän. Anna on ollut suomalaisessa almanakassa jo 1700-luvun alusta.

Merkitys

Pohjautuu heprean nimeen Channah (Hanna), 'armo' tai 'suosio'. Sama merkitys kulkee kaikissa Anna-pohjaisissa muodoissa eikä siitä ole varsinaista kiistaa; -u-pääte tuo nimeen kotoisen ja lyhyen sävyn.

Kulttuuriset viitteet

Tunnettuja nimen kantajia ovat kirjailija Anu Kaipainen (1933–2009), tuottelias romaani- ja runoilija, jonka esikoisteos Utuiset neulat ilmestyi 1960 ja jonka tuotantoon kuuluu yli kaksikymmentä romaania; hänen teoksensa Granaattiomena oli Finlandia-palkintoehdokkaana 2002. Toinen tunnettu kantaja on keraamikko ja muotoilija Anu Pentik (s. 1942), joka perusti Posiolle 1971 nimeään kantavan Pentik-yhtiön ja on suunnitellut luonnosta ammentavaa käyttökeramiikkaa, josta on tullut tunnettu suomalainen sisustusbrändi. Nimipäivää vietetään 9. joulukuuta yhdessä Annan ja muiden Anna-johdannaisten kanssa; päivän taustalla on pyhä Anna, jota keskiajalla pidettiin muun muassa perheiden suojelijana.

Suosio

Anu oli erityisen suosittu 1960–1990-luvuilla, jolloin lyhyet ja modernit tytönnimet yleistyivät Suomessa nopeasti. Se kuului samaan kaksitavuisten naisennimien aaltoon kuin esimerkiksi Anne ja Tarja, ja se annettiin valtaosin ensimmäisenä etunimenä. 2000-luvulla uusien lasten nimenä se on käynyt harvinaisemmaksi, mutta on yhä vahvasti oman sukupolvensa tunnistama klassikko, jonka lyhyt sointu sopii hyvin suomalaiseen nimimakuun.

Lähinimet ja muunnokset

• Anna
• Anni
• Anneli
• Annu