Eemi

Alkuperä

Eemi on Eemeli-, Eemil- ja Emil-nimien kutsuma- ja lyhennysmuoto. Näiden taustalla on latinalainen suvunnimi Aemilius (gens Aemilia), joka juontuu sanasta aemulus ('kilpaileva', 'kilpailija', myös 'tarmokas'). Suvunnimestä kehittyi etunimi, joka tuli Suomeen kansainvälisen Emil-muodon kautta, ja siitä kotoutuivat kolmitavuinen Eemeli, kaksoisvokaalinen Eemil ja näiden lyhyt puhuttelumuoto Eemi. Saman latinalaisen juuren jakaa naisennimi Emilia. Eemi vakiintui omaksi nimekseen vasta 2000-luvulla, ja sen nimipäivää on vuodesta 2015 vietetty 30. elokuuta yhdessä Eemilin ja Eemelin kanssa. Kansainvälinen Emil-muoto tunnetaan Suomessa jo 1700-luvulta ja kotoinen Eemeli on ollut almanakassa vuodesta 1929; lyhyt Eemi on näistä selvästi nuorin.

Merkitys

Latinasta: aemulus, 'kilpaileva' tai 'tarmokas'. Merkitys kulkee samana koko Emil-nimiperheessä, ja siihen liitetään kunnianhimon ja tarmon sävy.

Kulttuuriset viitteet

Eemi on nuori, vasta 2000-luvulla yleistynyt nimi, joten tunnettuja kantajia on toistaiseksi vähän. Selvimmin nimellä tunnetaan lentopalloilija Eemi Tervaportti (s. 1989). Nimen kulttuurinen kaiku tulee ennen kaikkea pidemmästä Eemeli-muodosta: Astrid Lindgrenin rakastettu lastenkirjasarjan hahmo Vaahteramäen Eemeli kantaa juuri tuota pitempää asua, ei lyhyttä Eemiä, mutta yhteinen nimiperhe antaa myös Eemille iloisen ja vallattoman sävyn. Lyhyenä, pehmeäsointuisena muotona Eemi sopii hyvin 2000-luvun lyhyiden poikien nimien makuun. Nimipäivää vietetään 30. elokuuta.

Suosio

Eemi nousi suosioon 2000- ja 2010-luvuilla osana lyhyiden, kansanomaisten poikien nimien paluuta, ja valtaosa sen kantajista on syntynyt 2000-luvun puolella. Sitä annetaan sekä ensimmäisenä että toisena etunimenä. Samaan nimiperheeseen kuuluvat pidemmät muodot Eemeli ja Eemil ovat sekin olleet hyvin suosittuja, ja koko perhe jakaa saman retrohenkisen mutta yhä elävän suosion. Toisin kuin monet vanhat muodot, Eemi annetaan useimmiten juuri ensimmäisenä etunimenä.

Lähinimet ja muunnokset

• Eemeli
• Eemil