Eerikki

Alkuperä

Eerikki on Erik-nimen kotoinen, suomalaistunut muoto, jossa kahdennettu k antaa kansanomaisen sävyn. Erik muodostuu muinaispohjoismaisista sanoista ei ('aina') ja ríkr ('hallitsija', 'mahtava'), ja sen merkitykseksi annetaan 'ainainen hallitsija'. Nimi tuli Suomeen kirkon ja pyhän Eerikin kultin myötä keskiajalla, ja kuninkaan ja pyhimyksen nimi sai kansankielessä asun Eerikki. Lähimuotoja ovat alkuperäistä asua lähinnä oleva Eerik, kansanomainen puhuttelumuoto Erkki sekä lyhentynein ja yleisin Eero. Eerikin nimipäivää vietetään 18. toukokuuta pyhän Eerikin muistopäivänä yhdessä Erkki-, Eero- ja Eerik-muotojen kanssa.

Merkitys

'Ainainen hallitsija' — muinaispohjoismaisen ei ('aina') ja ríkr ('hallitsija', 'mahtava') yhdistelmästä. Merkitys on vakiintunut, eikä siitä juuri ole kiistaa, ja se kulkee samana koko Erik-nimiperheessä.

Kulttuuriset viitteet

Nimen taustalla on pyhä Eerikki (Eerik IX, surmattu 18. toukokuuta 1160), keskiaikainen kuningas ja marttyyripyhimys, jonka kultin myötä nimi vakiintui Suomeen; hänen muistopäivänsä antoi koko Erik-perheelle sen nimipäivän. Pitkä, kotoinen Eerikki-asu on harvinaisempi kuin Eero tai Erkki, mutta sitä ovat kantaneet useat nykysuomalaiset. Keskustan kansanedustaja Eerikki Viljanen (s. 1975) on maanviljelijä ja maataloustuottajien etujärjestövaikuttaja. Jääkiekkoilija Eerikki Koivu (s. 1979) on tehnyt pelaajauran, ja pikajuoksija Eerikki Pekkola (s. 1993) edustaa nimen nuorempaa urheilijapolvea. Nimipäivää vietetään 18. toukokuuta.

Suosio

Eerikki on selvästi harvinaisempi kuin saman nimiperheen yleiset muodot Eero ja Erkki, jotka ovat kuuluneet suomalaisten miehennimien klassikoihin. Pitkänä ja kotoisena asuna Eerikki mielletään hieman juhlavaksi ja perinteiseksi, ja sitä annetaan usein toisena etunimenä. Vanhojen kansanomaisten nimien paluu on 2000-luvulla tuonut Eerikillekin jonkin verran uutta käyttöä, vaikka se on pysynyt verrattain harvinaisena. Lähes aina sitä annetaan toisena etunimenä.

Lähinimet ja muunnokset

• Eerik
• Erkki
• Eero