Elias

Alkuperä

Elias on heprealaisperäisen Eliyyahu-nimen (Elia) kreikkalainen muoto, joka tuli Suomeen kirkon välityksellä keskiajalla. Nimi viittaa Vanhan testamentin profeettaan Eliaan, joka perinteen mukaan nousi Baalin palvontaa vastaan ja otettiin lopulta elävänä taivaaseen tulivaunuissa. Elias oli yksi keskiajan suosituimmista vanhatestamentillisista nimistä, ja siitä kehittyi suomen kieleen useita kotoisia muotoja, kuten Eelis, Eeli ja Eljas. Profeetan nimi on kulkenut läntiseen kristikuntaan kreikan ja latinan muotojen kautta, ja sen rinnakkaismuotoja ovat myös karjalainen Ilja sekä lyhyempi Elia.

Merkitys

Heprean Eliyyahu muodostuu osista Eli ('minun Jumalani') ja jah (lyhenne Jahve-nimestä); merkitykseltään 'Jahve on minun Jumalani' eli 'Herra on minun Jumalani'. Merkitys on teoforinen eli Jumalan nimeen viittaava, eikä siitä juuri ole kiistaa.

Kulttuuriset viitteet

Suomalaisille tutuin nimen kantaja on Elias Lönnrot (1802–1884), lääkäri ja kielentutkija, joka kokosi kansanrunoutta keräämällä Kalevalan (1835, laajennettu laitos 1849) ja Kantelettaren ja loi näin perustan suomalaiselle kansalliseepokselle. Hänen syntymäpäivänsä 9. huhtikuuta on myös Elias-nimen nimipäivä, jolloin samaa päivää viettävät myös Elia, Eeli ja Eljas. Nuoremman polven kantajia on esimerkiksi jääkiekkoilija Elias Vilén (s. 2001). Ortodoksisessa perinteessä profeetta Eliaa muistetaan erikseen 20. heinäkuuta, Karjalassa tunnettuna Iljan päivänä, jota on vietetty praasniekkajuhlin muun muassa Ilomantsissa.

Suosio

Elias on klassikkonimi, joka on noussut 2000-luvulla suomalaisten poikien suosituimpien nimien kärkeen. Aiemmin se tunnettiin lähinnä vanhempien sukupolvien ja raamatullisen perinteen nimenä, mutta lyhyiden, kansainvälisesti tunnistettavien klassikoiden suosio nosti sen uudelleen muotiin. Nimeä annetaan sekä ensimmäisenä että toisena etunimenä, ja samaa nimiperhettä pitävät elävänä kotoiset muodot Eelis, Eeli ja Eljas.

Lähinimet ja muunnokset

• Eelis
• Eeli
• Eljas