Ilmari

Alkuperä

Ilmari on suomalaisperäinen miehennimi, joka on lyhentymä Kalevalan Ilmarisesta. Nimi pohjautuu suomen sanaan 'ilma' (taivas, ilmakehä), johon on liitetty vanha johdinaines -ri. Ilmarinen ei ole Elias Lönnrotin keksintö, vaan vanha kansanrunouden hahmo: Mikael Agricola luetteli 'Ilmarisen' hämäläisten jumalien joukkoon jo vuoden 1551 Psalttarin esipuheessa, missä hänet liitettiin säähän, tuuleen ja matkantekoon. Kalevalassa (1835) Ilmarinen vakiintui ikuiseksi takojaksi, ja itsenäisenä etunimenä Ilmari yleistyi 1800-luvun lopun kansallisromantiikan myötä. Nimipäivää vietetään 16. tammikuuta. Nimen lyhyempi rinnakkaismuoto on Ilmo.

Merkitys

Pohjautuu suomen sanaan 'ilma' johdinaineksella -ri; merkitys on tulkittu 'ilman mieheksi' tai 'ilman haltijaksi'. Taustahahmo Ilmarinen on seppä, joka takoi taivaankannen ja ihmesammon, joten nimi kantaa myyttistä, taivaaseen ja takomiseen liittyvää sävyä.

Kulttuuriset viitteet

Kalevalan Ilmarinen on seppä, joka takoi taivaankannen ja Sammon; hän kuuluu eepoksen keskeisiin sankareihin Väinämöisen ja Lemminkäisen rinnalla. Nimen tunnettuja kantajia ovat kirjailija Ilmari Kianto (1874–1970), teosten Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi tekijä; huonekalu- ja sisustussuunnittelija Ilmari Tapiovaara (1914–1999), jonka Domus-tuoli tunnetaan kansainvälisesti; hävittäjälentäjä Ilmari Juutilainen (1914–1999), talvi- ja jatkosodan menestynein lentäjä-ässä ja Mannerheim-ristin ritari; sekä juoksija Ilmari Salminen (1902–1986), joka voitti 10 000 metrin olympiakultaa Berliinissä 1936. Tapiovaara ja Juutilainen tunnettiin Ilmari-nimellään, joka oli heidän virallinen toinen etunimensä (Yrjö Ilmari Tapiovaara, Eino Ilmari Juutilainen). Nimi yhdistyy vahvasti Kalevala-perinteeseen ja suomalaiseen kansallisromantiikkaan. Eepoksessa Ilmarinen takoo Sammon Pohjolan emännälle saadakseen tämän tyttären puolisokseen, ja takojan hahmo on innoittanut myöhempääkin suomalaista kuvataidetta ja musiikkia.

Suosio

Ilmari nousi etunimikäyttöön 1800-luvun lopulla kansallisromantiikan ja Kalevala-innostuksen myötä ja oli suosittu 1900-luvun alkupuolella. Ensinimenä sen vuosittainen antaminen väheni vuosisadan puolivälin jälkeen, mutta nimi on saanut uutta nostetta 2000- ja 2010-luvuilla osana vanhojen ja kalevalaisten nimien paluuta. Erityisen tavallinen Ilmari on perinteisesti ollut miesten toisena etunimenä.

Lähinimet ja muunnokset

• Ilmo
• Ilkka