Impi

Alkuperä

Impi pohjautuu suomen kielen sanaan 'impi', joka merkitsee nuorta neitoa tai neitsyttä. Sana kuuluu vanhaan omaperäiseen sanastoon ja esiintyy kalevalaisessa runoudessa nuorta naista kuvaamassa. Etunimikäyttöön Impi otettiin 1800-luvun lopulla osana kansallisromanttista pyrkimystä luoda omakielisiä, suomalaista mieltä kuvaavia nimiä vierasperäisten kalenterinimien rinnalle, samaan tapaan kuin nimet Aino, Kyllikki ja Sirkka. Nimi lisättiin suomalaiseen almanakkaan vuonna 1908 ja vakiintui pian tavalliseksi tyttöjen nimeksi. Nimipäivää vietetään 11. kesäkuuta yhdessä rinnakkaismuoto Immin kanssa.

Merkitys

Suomeksi 'impi' tarkoittaa neitoa tai neitsyttä. Merkitys on läpinäkyvä ja suoraan sanastosta nouseva, eikä sitä pidetä kiistanalaisena. Nimeen liittyy mielikuva nuoruudesta, puhtaudesta ja viattomuudesta.

Kulttuuriset viitteet

Sana impi on tuttu Kalevalasta ja kansanrunoudesta, jossa muun muassa Ilmatarta kutsutaan ilman immeksi ja kuoleman tytärtä Tuonen immeksi; tämä antaa nimelle vahvan kalevalaisen ja kansallisromanttisen sävyn. Tunnettuja nimen kantajia ovat tekstiilitaiteilija Impi Sotavalta (1885–1943), joka uudisti suomalaista ryijytaidetta ja toimi Suomen Käsityön Ystävien suunnittelijana 1917–1939 sekä kuului 1920- ja 1930-lukujen tunnetuimpiin ryijyntekijöihin, toimittaja ja kansanedustaja Impi Lukkarinen (1918–2010), joka istui eduskunnassa 1951–1970, sekä kirjailija ja pakinoitsija Impi Aronaho (1880–1945), joka julkaisi runsaasti pakinoita aikakauslehdissä. Nimipäivää vietetään 11. kesäkuuta.

Suosio

Impi oli suosituimmillaan 1900-luvun alkupuolella, ja valtaosa nimen kantajista on syntynyt 1900- ja 1910-luvuilla. Sittemmin sen anto väheni selvästi, ja nykyään se mielletään tuon ajan sukupolvien arvokkaaksi, kotoiseksi klassikoksi. Impi kuului 1900-luvun alkuvuosikymmenten suosittuihin omakielisiin toivenimiin, ja sitä annettiin tuhansille tytöille. Kalevalaisten ja vanhojen suomalaisten nimien uusi suosio on tuonut Impin takaisin pienen mutta kasvavan vauvajoukon nimeksi. Lyhyt, kaksitavuinen ja vahvasti suomalainen asu erottaa sen vierasperäisistä nimistä.

Lähinimet ja muunnokset

• Immi