Jatta

Alkuperä

Jatta on suomalainen lyhennys Marjatta-nimestä. Marjatta puolestaan on Marja-nimen (ja sitä kautta Marian) laajennettu, kalevalainen muoto, johon liittyy myös suomen sana marja. Jatta-asuun on toisinaan yhdistetty myös germaaninen Jutta, mutta ensisijaisesti se kytkeytyy Marjatta-perheeseen. Lyhyt ja jämäkkä Jatta irtaantui itsenäiseksi etunimeksi 1900-luvulla; sitä ei juuri tunneta ennen 1920-lukua. Suomalaiseen almanakkaan Jatta lisättiin vuonna 2010, ja nimipäivää vietetään 15. elokuuta yhdessä Marjatan ja muiden Marja-alkuisten nimien kanssa.

Merkitys

Pohjautuu Marjatta-nimeen ja sitä kautta Marja- ja Maria-nimiin. Marian heprealainen tausta on epävarma, ja sen merkitykseksi on esitetty muun muassa 'kaivattu' tai 'kapinoiva'; suomalaisessa Marjatta-muodossa siihen yhdistyy myös sana marja. Jatta-asulla ei ole tästä erillistä omaa merkitystä.

Kulttuuriset viitteet

Marjatta on keskeinen hahmo Kalevalan viimeisessä eli 50. runossa: piika Marjatta tulee raskaaksi syötyään puolukan ja synnyttää pojan, jonka tarinassa on nähty kristillisen ja vanhan suomalaisen uskon kohtaamista. Tämän kalevalaisen taustan Jatta perii lyhennyksenä. Tunnettuja nimen kantajia ovat seiväshyppääjä Jatta Salmela (s. 1992) sekä tekstiili- ja vaatetusalan viestinnän uranuurtaja, toimittaja Aune-Marjatta 'Jatta' Tujunen (1915–2009). Jatta on lyhyt ja kotoinen tytönnimi, jonka jämäkkä sointi erottaa sen pidemmästä kantamuodosta Marjatasta. Nimipäivää vietetään 15. elokuuta.

Suosio

Jatta on verraten harvinainen suomalainen tytönnimi, jota alettiin antaa vasta 1900-luvulla; lähes puolet kantajista on syntynyt 1980- ja 1990-luvuilla. Se ei ole koskaan kuulunut suosituimpiin nimiin, mutta on säilynyt tunnistettavana lyhyenä Marjatta-muotona. Nimi vakiintui almanakkaan vasta 2010, mikä kertoo sen tunnustamisesta omaksi nimekseen pitkän kansanomaisen käytön jälkeen. Jatta mielletään kotoiseksi, persoonalliseksi ja hieman 1980-luvun henkiseksi nimeksi.

Lähinimet ja muunnokset

• Jutta
• Marja
• Marjatta