Kerkko

Alkuperä

Kerkko on suomalaisperäinen luontonimi, joka pohjautuu kansanomaiseen sanaan 'kerkko' (myös 'kerkkä') — havupuun, etenkin kuusen, vaaleaa kevätversoa eli vuosikasvainta tarkoittavaan sanaan. Nimi kuuluu samaan 1900-luvun alun suomalaisten luonto- ja merkitysnimien aaltoon kuin monet muut kotimaisen luonnon sanoista otetut etunimet. Kerkko tuli käyttöön 1920-luvulla, ja suomalaiseen almanakkaan se merkittiin vuonna 1929. Nimellä ei ole vierasperäistä juurta, vaan se pohjautuu suoraan suomen sanastoon. Nimipäivää vietetään 20. joulukuuta.

Merkitys

Suomeksi 'kerkko' eli havupuun vaalea kevätverso, vuosikasvain. Merkitys on läpinäkyvä eikä siihen liity tulkintaerimielisyyttä.

Kulttuuriset viitteet

Tunnetuin nimen kantaja on muusikko ja säveltäjä Kerkko Koskinen (s. 1973 Espoo), yhtye Ultra Bran perustajajäsen ja sen lähes koko tuotannon säveltänyt pianisti; Ultra Bra oli yksi 1990-luvun lopun suosituimmista suomalaisista yhtyeistä, ja soolouransa lisäksi Koskinen kokosi 2012 Kerkko Koskinen Kollektiivin, jonka esikoisalbumi nousi Suomen albumilistan kärkeen; hän on kertonut julkisuudessa myös kuuroutumisestaan ja sisäkorvaistutteestaan. Toinen kantaja on malli Kerkko Sariola (s. 1999). Kerkko kuuluu samaan luontonimien perheeseen kuin esimerkiksi Lehto, Vesa ja Visa, joissa etunimeksi on otettu metsään ja kasvuun liittyvä sana. Lyhyt, kaksitavuinen ja luonnonläheinen nimi mielletään raikkaaksi ja omaleimaiseksi. Nimipäivää vietetään 20. joulukuuta yhdessä raamatullisen Benjamin-nimen kanssa, vaikka nimillä ei ole yhteistä alkuperää.

Suosio

Kerkko on ollut koko käyttöhistoriansa ajan verraten harvinainen mutta tasaisesti annettu suomalainen miehennimi. Sitä annetaan pääosin ensimmäisenä etunimenä. Kerkko-nimisiä miehiä on Suomessa kaikkiaan joitakin satoja. Luontonimien suosion noustua 2000-luvulla nimi on saanut hieman uutta tunnettuutta, ja se mielletään omaleimaiseksi, metsään ja kevään uuteen kasvuun kytkeytyväksi vaihtoehdoksi.

Lähinimet ja muunnokset

• Hermanni
• Herkko