Laina

Alkuperä

Laina on suomen kielen sana, joka merkitsee jollekin annettua, takaisin palautettavaa antia. Etunimenä se kuuluu suomalaisten merkitysnimien ryhmään, joka yleistyi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kansallisromantiikan myötä, kun kotoisia, suomenkielisiä nimiä alettiin antaa vierasperäisten sijaan. Suomen almanakkaan Laina lisättiin vuonna 1908, ja sen nimipäiväksi tuli 8. helmikuuta; kasteessa nimeä lienee annettu jo 1860-luvulta lähtien. Nimen taustalla on myös hengellinen mielikuva: lapsi nähdään Jumalan lahjana mutta myös lainana, jonka hoidosta vanhemmat ovat vastuussa.

Merkitys

Suomeksi 'laina', jotakin lainaksi eli takaisin palautettavaksi annettua. Etunimenä sana saa hengellisen sävyn: lapsi on vanhemmille uskottu laina, Jumalan huostaan annettu lahja, jonka hoidosta on aikanaan tehtävä tili.

Kulttuuriset viitteet

Laina kuuluu samaan kotoisten merkitysnimien perinteeseen kuin Toivo, Onni, Aune ja Lahja, joiden tavoin se kuvaa lapsesta toivottua hyvää ja vanhempien kiitollisuutta. Tällaisia suomenkielisiä arvonimiä otettiin laajalti käyttöön samoihin aikoihin kuin etu- ja sukunimien suomalaistaminen oli vilkkaimmillaan, ja moni niistä lisättiin almanakkaan juuri vuoden 1908 uudistuksessa. Laina-nimellä ei ole laajalti tunnettua julkista kantajaa, vaan se on ennen kaikkea suvuissa periytyvä perinnenimi. Sointuasultaan se on lähellä nimeä Laila, vaikka nimien tausta on eri. Nimipäivää vietetään 8. helmikuuta.

Suosio

Laina oli suosituimmillaan 1900-luvun alkupuoliskolla, jolloin kansallisromanttiset, suomenkieliset merkitysnimet olivat muodissa. Uusien lasten nimenä se on sittemmin käynyt harvinaiseksi ja koetaan nykyään vanhahtavaksi, mutta se säilyy elävänä iäkkäämpien naisten etunimenä ja perinnenimenä suvuissa. Lyhyt, kaksitavuinen ja selkeästi suomenkielinen asu liittää sen samaan ryhmään kuin muut lämpimät merkitysnimet, joiden suosio nousi ja laski suunnilleen samaa tahtia.

Lähinimet ja muunnokset

• Laila