Leila

Alkuperä

Leila on alkuaan arabialais-persialainen naisennimi (Layla), joka pohjautuu sanaan layl 'yö'. Idän runoudessa nimi liittyy kauneuteen ja öiseen hämärään, ja se tuli länsimaiseen tietoisuuteen muun muassa Tuhannen ja yhden yön tarinoiden sekä romanttisen runouden välityksellä. Suomeen Leila levisi 1900-luvun alkupuolella, kun kansainvälisiä ja eksoottisina pidettyjä nimiä alettiin antaa. Kirjoitusasu vaihtelee, ja läheinen muoto Laila — jolla on osin saamelainen tausta — jakaa Leilan kanssa saman nimipäivän.

Merkitys

Arabiasta layl, 'yö'. Nimi on tulkittu myös 'yön kaltaiseksi' tai tummaksi ja kauniiksi; öinen mielleyhtymä on kulkenut nimen mukana sen koko itämaisen käyttöhistorian ajan.

Kulttuuriset viitteet

Itämaisessa kirjallisuudessa Leila tunnetaan ennen kaikkea runoelmasta Leila ja Majnun, jonka persialainen runoilija Nizami Ganjavi kirjoitti 1100-luvulla vanhojen arabialaisten tarujen pohjalta. Se kertoo onnettomasta rakkaudesta, jota on verrattu Romeon ja Julian tarinaan, ja kuuluu Lähi-idän ja Keski-Aasian rakastetuimpiin klassikoihin; tarina on innoittanut myöhemmin lukuisia näytelmiä, oopperoita ja sävellyksiä. Länsimaiseen runouteen Leila-nimen toi muun muassa Lordi Byron, jonka 1800-luvun alun runoissa esiintyy samanniminen hahmo. Suomalaisista kantajista tunnettu on elokuvatuottaja Leila Lyytikäinen (s. 1977), joka on tuottanut useita menestyneitä kotimaisia elokuvia. Nimi on Suomessa siitä erikoinen, että sillä on sekä suomenkielinen että suomenruotsalainen virallinen nimipäivä; sitä vietetään 5. maaliskuuta yhdessä läheisen muodon Laila kanssa.

Suosio

Leila oli Suomessa suosituimmillaan 1930-luvulta 1950-luvulle, jolloin sitä pidettiin kauniisti sointuvana ja hieman eksoottisena nimenä. Sen jälkeen uusien lasten nimenä se on harvinaistunut, mutta säilyy yleisenä aikuisten naisten nimenä. Lyhyt, pehmeä asu ja kansainvälinen tausta pitävät nimen edelleen helposti tunnistettavana.

Lähinimet ja muunnokset

• Laila