Otto

Alkuperä

Otto on muinaisgermaaninen miehennimi, joka pohjautuu sanaan aud/od ('vauraus', 'rikkaus', 'omaisuus'). Se on alun perin lyhentymä pidemmistä Aud-alkuisista germaanisista nimistä. Otto oli keskiajalla erityisesti saksalaisen ylhäisön ja hallitsijasukujen suosima nimi; sitä kantoi muun muassa Saksalais-roomalaisen keisarikunnan perustaja Otto I Suuri (912–973). Suomalaiseen nimistöön Otto on tullut tämän eurooppalaisen perinteen kautta, ja se yleistyi 1800-luvun lopulla. Nimellä ei ole kotoperäistä suomalaista taustaa, vaan se kuuluu kansainvälisten hallitsijanimien joukkoon.

Merkitys

Pohjautuu germaaniseen sanaan aud/od, 'vauraus' tai 'rikkaus'. Merkitys ei ole kiistanalainen, ja se liittää nimeen vaurauden ja menestyksen myönteisen vivahteen.

Kulttuuriset viitteet

Tunnettuja suomalaisia Otto-nimisiä ovat runoilija ja suomentaja Otto Manninen (1872–1950), joka oli Eino Leinon ohella 1900-luvun alun suomalaisen runouden uranuurtaja ja joka käänsi suomeksi muun muassa Homeroksen Iliaan ja Odysseian sekä Runebergin ja Molièren teoksia ja sai professorin arvonimen 1925, sekä poliitikko Otto Wille Kuusinen (1881–1964), SDP:n ja myöhemmin kommunistisen liikkeen johtohahmo, joka teki suuren osan urastaan Neuvostoliitossa ja on ainoa suomalainen, joka on haudattu Kremlin muuriin. Keskiajalla nimeä kantoi useita eurooppalaisia hallitsijoita, kuten keisari Otto I Suuri (912–973). Nimipäivää vietetään 17. huhtikuuta, jolloin Otto on almanakassa yksin.

Suosio

Otto oli yleinen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, minkä jälkeen sen anto väheni. 2000- ja 2010-luvuilla nimi on noussut voimakkaasti uudelleen suosioon ja kuulunut maan suosituimpien poikien nimien joukkoon, kun vanhoja ja kansainvälisiä lyhyitä nimiä on jälleen suosittu vauvojen niminä. Otto on tyypillinen esimerkki klassikkonimestä, joka on löytänyt uuden sukupolven, ja se annetaan nykyään useimmiten ensimmäisenä etunimenä.

Lähinimet ja muunnokset

• Otto