Päivä

Alkuperä

Päivä on suomen kielen sana 'päivänvalo, auringon valaisema vuorokaudenaika', joka on otettu sellaisenaan naisennimeksi. Se kuuluu päivä-sanaan pohjautuvaan nimiperheeseen, johon lukeutuvat myös Päivi, Päivikki sekä miehennimi Päiviö ja sen rinnakkaismuoto Päivö. Perhe syntyi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa virinneessä kansallisromanttisessa merkitysnimien aallossa, jolloin luontoon ja valoon viittaavia suomalaisia sanoja siirrettiin kalenteriin ja kastenimiksi vierasperäisten pyhimysnimien rinnalle. Näistä muodoista Päivä on jäänyt kaikkein harvinaisimmaksi; valtavirran suosioon nousi sen sijaan lyhentymä Päivi. Nimipäivää vietetään 16. kesäkuuta yhdessä Päivin ja Päivikin kanssa.

Merkitys

Merkitys palautuu suoraan suomen sanaan päivä: 'päivänvalo' tai 'auringon valaisema vuorokaudenaika'. Merkitys on läpinäkyvä ja kiistaton, ja nimi liittyy valon ja valoisuuden mielikuvaan. Suomessa Päivä on yksinomaan naisennimi, jonka miespuolisia vastineita ovat Päiviö ja Päivö.

Kulttuuriset viitteet

Päivä-sanalla on suomalaisessa mytologiassa syvä kaiku: kansanuskossa aurinkoa edusti Päivätär, valoa ja elämää kantava jumalatar, joka sisarensa Kuuttaren kanssa kehräsi kultaa ja hopeaa korkeassa taivaansalissaan; Päivättären asuinsijaa kutsuttiin Päivöläksi, jolla alun perin tarkoitettiin taivaallista jumalten maailmaa. Etunimenä Päivä on kuitenkin äärimmäisen harvinainen, eikä sitä ole kantanut yleisesti tunnettuja julkisuuden henkilöitä; se tunnetaan ennen muuta osana päivä-sanasta versonutta nimiperhettä, johon kuuluvat tavallisempi Päivi, Päivikki sekä miehennimet Päiviö ja Päivö. Nimi edustaa suomalaista kansallisromanttista luontonimiperinnettä. Nimipäivää vietetään 16. kesäkuuta yhdessä Päivin ja Päivikin kanssa, lähellä keskikesän vaaleimpia päiviä.

Suosio

Päivä on aina ollut hyvin harvinainen etunimi: sitä kantaa Suomessa ensimmäisenä nimenään vain muutama henkilö, ja useammin se esiintyy jälkimmäisenä etunimenä. Saman nimiperheen lyhyempi muoto Päivi nousi sen sijaan laajaan suosioon ja oli tavallisimmillaan 1950–1970-luvuilla. Päivä mielletään leimallisen suomalaiseksi, kansallisromanttiseksi luontonimeksi, joka kantaa valon ja keskikesän mielikuvaa mutta on jäänyt äärimmäisen harvinaiseksi.

Lähinimet ja muunnokset

• Päivi
• Päivikki