Samuel

Alkuperä

Samuel on heprealaisperäinen raamatullinen nimi, joka pohjautuu nimeen Shemuel. Nimen jälkimmäinen osa on heprean 'el' ('Jumala'), ja ensimmäisen osan tulkinta on debatissa: yhden tulkinnan mukaan se on shama ('kuulla'), jolloin nimi merkitsee 'Jumala on kuullut'; toisen tulkinnan mukaan se on shem ('nimi'), jolloin merkitys on 'Jumalan nimi'. Nimi kulkeutui Uuden testamentin kreikan muodon Samouel ja latinan Samuel kautta läntiseen kristikuntaan ja saapui Suomeen kirkon mukana keskiajalla. Suomessa Samuelista kehittyivät kotoiset muodot Samuli, Samu ja Sami. Nimipäivää vietetään 20. elokuuta.

Merkitys

Heprean Shemuel, perinteisessä tulkinnassa 'Jumala on kuullut' tai 'pyydetty Jumalalta', mutta vaihtoehtoisesti myös 'Jumalan nimi'. Merkitys on debatissa, ja molemmat tulkinnat esiintyvät heprealaisen sanaston perusteella.

Kulttuuriset viitteet

Vanhan testamentin Samuel oli profeetta ja Israelin viimeinen tuomari, joka voiteli kansan ensimmäisen kuninkaan Saulin ja myöhemmin Daavidin. Hänen elämästään kertovat Samuelin kirjat ovat olleet keskeisiä länsimaisen kulttuurin profetia- ja kuninkuuskertomuksia. Suomessa Samuel jäi pitkään harvinaiseksi, kunnes 2000-luvulla raamatullisten kasteenimien suosio nosti sen jälleen kasteenimiluettelon kärkipäähän; samaan aikaan suomalaisemmat muodot Samuli ja Sami olivat olleet 1900-luvun puolella selvästi yleisempiä. Eurooppalaisessa taiteessa Samuel-aiheita ovat käsitelleet niin Rembrandt kuin Caravaggio, ja Händelin oratorio Saul (1738) kertoo Saulin ja Samuelin tarinasta. Nimipäivää vietetään 20. elokuuta yhdessä Samulin ja Samin kanssa.

Suosio

Samuel oli Suomessa pitkään harvinainen ja sai uutta nostetta 2000-luvulla, kun raamatullisten kasteenimien suosio kasvoi laajemmin. Nykyään se kuuluu yleisempien poikien etunimien joukkoon, kun taas suomalaiset johdannaismuodot Samuli ja Sami olivat suositumpia 1900-luvun jälkipuoliskolla. Klassikkona se kuljettaa nimiperhettä useissa sukupolvissa.

Lähinimet ja muunnokset

• Sami
• Samuli
• Samu