Sipi

Alkuperä

Sipi on germaanisperäisen Sigfrid-nimen suomalaistunut kansanmuoto. Sigfrid pohjautuu muinaisgermaanisiin sanoihin sig ('voitto') ja frid ('rauha'), joten sen merkitys on 'voiton rauha'. Nimi tuli Suomeen keskiaikaisen kirkon mukana, ja kansankielessä siitä kehittyi joukko kotoisia asuja: Siprin ohella almanakkaan pääsivät aikoinaan muun muassa Sipi, Sippo, Sipro, Sipra ja Sihvo. Sipi kuuluu siten samaan laajaan Sigfrid-nimiperheeseen kuin rinnakkaismuoto Sippo. Nimipäivää vietetään 15. helmikuuta yhdessä Sipon kanssa.

Merkitys

Pohjautuu Sigfrid-nimeen, jonka osat sig 'voitto' ja frid 'rauha' antavat merkityksen 'voiton rauha'. Merkitys on vakiintunut ja yhteinen koko Sigfrid-nimiperheelle, myös rinnakkaismuodolle Sippo.

Kulttuuriset viitteet

Nimen taustahahmo on pyhä Sigfrid, keskiaikainen lähetyspiispa, jonka muistopäivän mukaan helmikuun 15. päivä vakiintui Sigfrid-johdosten nimipäiväksi ja jonka kunnioitus toi nimen Suomen kirkkokalenteriin. Kansanmuodoista vanhin ja yleisin almanakassa oli Sipri, johon Sipi ja muut lyhyemmät asut läheisesti liittyvät. Sipi on aina ollut harvinainen, ja sen kantajat ovat enimmäkseen vanhempaa polvea: nimeä ovat kantaneet esimerkiksi kauppias ja huopatossutehtailija Sipi Ahokas (1861–1921), proviisori, paikallishistorioitsija ja tietokirjailija Sipi Siintola (1885–1953) sekä osuustoiminta-aatteen vaikuttaja ja liikkeenjohtaja Sipi Siljamäki (1904–2004). Laajalti tunnettuja nykyajan kantajia nimellä ei juuri ole. Sipi kuuluu samaan kotoiseen Sigfrid-muotojen perheeseen kuin Sippo, jonka kanssa se jakaa myös nimipäivän 15. helmikuuta.

Suosio

Sipi on harvinainen vanha miehennimi: vuoden 2019 loppuun mennessä sen oli saanut noin 225 miestä ja alle 25 naista. Valtaosa kantajista on syntynyt 1900-luvun alku- ja keskivaiheilla, jolloin kansanomaiset Sigfrid-muodot olivat yleisempiä. Uusille lapsille nimeä annetaan nykyään vain harvoin, mutta lyhyenä ja sointuvana se tunnetaan yhä koko maassa rinnakkaismuotonsa Sipon ohella.

Lähinimet ja muunnokset

• Sippo