Tarvo

Alkuperä

Tarvo on suomalaisperäinen miehennimi, jonka tausta liitetään ennen muuta kansanrunoissa esiintyvään sanaan tarvas. Sanalla on vanhastaan tarkoitettu jotakin sarvekasta eläintä — villiä alkuhärkää, hirveä tai peuraa taikka näiden urosta — ja sen tarkka alkumerkitys on sittemmin hämärtynyt. Toisen, kielitieteilijä Julius Mägisteen esittämän tulkinnan mukaan nimi juontuisi viron murresanasta tarv ('tarmo, voima'), jolloin se olisi Tarmo-nimen sukulaismuoto. Tarvo tuli etunimikäyttöön 1910-luvulla, ja suomenkieliseen almanakkaan se otettiin vuonna 1950. Nimi kuuluu kotoisten, kansallisromanttisten merkitysnimien ryhmään, jossa läpinäkyvä suomenkielinen sana otettiin etunimeksi vierasperäisten kasteennimien sijaan.

Merkitys

Pohjautuu todennäköisesti kansanrunouden sanaan tarvas, jolla on tarkoitettu villiä alkuhärkää tai muuta sarvekasta eläintä. Toisen tulkinnan mukaan taustalla on 'tarmoa, voimaa' merkitsevä tarv-sana, joten nimen merkityksestä on jonkin verran horjuntaa.

Kulttuuriset viitteet

Tunnettuja Tarvo-nimen kantajia on kirkon ja tieteen aloilta. Pappi ja muusikko Tarvo Laakso (1955–2023, Tampere) tunnettiin laajalti 'rokkipappina' ja suomalaisen gospelmusiikin uranuurtajana; hänet vihittiin papiksi 1981, hän palveli Tampereen Harjun seurakunnassa lähes kolmekymmentä vuotta, ja hänen tunnetuimpia kappaleitaan on 'Krusifiksin juurella'. Vuonna 2006 ilmestyi hänen omaelämäkertansa Rokkipappi krusifiksin juurella. Perinnöllisyystieteilijä Tarvo Oksala (1915–1982) toimi geneetikkona ja perinnöllisyystieteen professorina Turun yliopistossa. Kotoisena merkitysnimenä Tarvo kuuluu samaan kansallisromanttiseen perinteeseen kuin moni muu luonnetta ja luontoa kuvaava nimi, ja sen vahva, kaksitavuinen sointi tuo mieleen kansanrunouden eläinmaailman. Nimipäivää vietetään 13. maaliskuuta yhdessä Ernon ja Ernestin kanssa.

Suosio

Tarvo on aina ollut Suomessa harvinainen miehennimi. Se tuli käyttöön 1910-luvulla ja yleistyi vaatimattomasti kotoisten nimien aallossa erityisesti 1900-luvun keskivaiheilla, mutta nimeä ei ole koskaan annettu kovin laajasti. Nykyään se mielletään hieman vanhahtavaksi mutta selkeäksi ja jämäkäksi nimeksi, joka on säilynyt tunnistettavana osana suomalaista nimistöä.

Lähinimet ja muunnokset

• Erno
• Ernesti