Terhikki

Alkuperä

Terhikki on Terhi-nimen pidennysmuoto, joka on muodostettu kotoisella -kki-päätteellä. Terhi puolestaan liitetään Kalevalaan: nimi yhdistetään eepoksessa esiintyvään Terhenetär-hahmoon, utuiseen ilman ja sumun neitoon, sekä sanaan 'terhen', joka merkitsee utua tai ohutta sumua. Pääte -kki kuuluu samaan kalevalaisten ja kansanrunouden naisennimien perinteeseen kuin esimerkiksi Annikki, Kyllikki ja Marjukka; se antaa nimelle leikkisän, kotoisen ja runollisen soinnin. Terhikki ei siis juonnu vierasperäisestä pyhimysnimestä, vaan sen sisältö avautuu suoraan suomenpuhujalle ja palautuu kansalliseepoksen sanastoon.

Merkitys

Pohjautuu Terhi-nimeen, joka liitetään Kalevalan Terhenetär-hahmoon ja sanaan 'terhen' (utu, ohut sumu). Merkitys on kotoinen ja luontoon viittaava, eikä nimeä johdeta vierasperäisestä kantanimestä.

Kulttuuriset viitteet

Terhikki kuuluu Terhi-nimen kanssa samaan kotoiseen nimiperheeseen, johon liittyvät myös Teija, Tiia ja Tea; ne kaikki jakavat saman helmikuun nimipäivän. Nimen runollinen tausta nousee Kalevalasta, jossa Terhenetär oli utua ja sumua seulova ilman hengetär, ja tämä utuun viittaava sisältö antaa Terhikille pehmeän, luonnonläheisen sävyn. Kalevalaisten ja kansanrunoudesta ammentavien -kki-loppuisten naisennimien aalto syntyi 1800-luvun lopun kansallisromantiikan myötä, kun eepoksen sanastoa ja hahmoja otettiin etunimiksi. Laajasti tunnettuja julkisuuden henkilöitä juuri Terhikki-nimellä on vähän, ja nimeä on käytetty useammin toisena kuin ensimmäisenä etunimenä. Nimipäivää vietetään 6. helmikuuta yhdessä Terhin, Teijan, Tiian ja Tean kanssa.

Suosio

Terhikki oli tavallisimmillaan 1900-luvun puolivälin tienoilla, jolloin kalevalaiset ja kotoiset tytönnimet olivat muodissa, mutta se on aina ollut selvästi harvinaisempi kuin lyhyempi Terhi. Nykyään nimi on hyvin harvinainen ja sitä annetaan vain vähän, useimmiten toisena etunimenä. Pidempänä ja juhlavampana Terhin muotona se on silti säilyttänyt kalevalaisen, runollisen kaikunsa.

Lähinimet ja muunnokset

• Terhi