Virpi

Alkuperä

Virpi on suomalaisperäinen tytönnimi, joka pohjautuu suomen sanaan virpi 'hoikka, notkea puun tai pensaan oksa, vitsa'. Sama sana liittyy kevään virpomisperinteeseen, jossa lapset kiertävät palmusunnuntaina koristelluin pajunoksin eli virvoin ja lausuvat virpomaloruja toivottaen terveyttä ja onnea. Sana esiintyy myös Kalevalassa säkeessä 'Tuosta kasvoi kaunis taimi, yleni vihanta virpi'. Etunimenä Virpi otettiin suomalaiseen almanakkaan vuonna 1950, ja sen rinnakkaismuoto on Virve. Nimipäivää vietetään 12. marraskuuta.

Merkitys

Suomeksi virpi merkitsee hentoa, notkeaa oksaa tai vitsaa — kuvaannollisesti hoikkaa ja nuorta. Nimi liittää kantajansa luonnon ja kasvun mielikuviin, ja se on koettu raikkaan ja norjan neidon nimeksi.

Kulttuuriset viitteet

Tunnettuja kantajia on hiihtäjä Virpi Kuitunen (nyk. Sarasvuo, s. 1976), useiden maailmanmestaruuksien voittaja ja yksi 2000-luvun menestyneimmistä suomalaisista maastohiihtäjistä; hän voitti mestaruuksia sekä viesti- että henkilökohtaisilla matkoilla ja oli vuosikymmenen lopulla maailmancupin kärkinimiä. Kirjailija ja kääntäjä Virpi Hämeen-Anttila (s. 1958) tunnetaan sekä kaunokirjallisuudestaan että itämaisten kielten ja kulttuurien asiantuntemuksestaan. Virpi liittyy suomalaiseen luontonimien ryhmään Varpun ja Lehden tapaan, ja sen rinnakkaismuoto Virve juontuu samasta vitsaa tarkoittavasta sanasta. Nimipäivä 12. marraskuuta osuu loppusyksyyn, kauas kevään virpomisajasta, johon nimen merkitys juontuu.

Suosio

Virpi oli suosionsa huipulla 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin se kuului tavallisiin tyttöjen etunimiin. 1990-luvun jälkeen nimeä on annettu vauvoille selvästi harvemmin, eikä se ole enää näkynyt suosituimpien nimien listoilla. Kokonaiskannassa se on kuitenkin yhä tavallinen. Nimi mielletään 1900-luvun jälkipuoliskon suomalaisen luontoromantiikan tyttönimeksi, ja vaikka uusille vauvoille sitä annetaan nykyään harvoin, monille suomalaisille se on tuttu juuri tuon sukupolven kantajien kautta.

Lähinimet ja muunnokset

• Virpi