Maailman kosteikkopäivä

Helmikuun 2. päivä juontaa juurensa Ramsariin

Maailman kosteikkopäivää vietetään vuosittain 2. helmikuuta. Päivämäärä ei ole sattumanvarainen: se on valittu Ramsarin kosteikkosopimuksen mukaan, joka allekirjoitettiin Ramsarin kaupungissa Iranissa 2. helmikuuta 1971. Sopimuksen vuosipäivästä tuli näin luonteva ajankohta nostaa kosteikkoluonto esiin.

Vaikka sopimus on vuodelta 1971, varsinaista teemapäivää alettiin viettää vasta myöhemmin. Maailman kosteikkopäivää on vietetty 2. helmikuuta vuodesta 1997 alkaen. Aluksi kyse oli kosteikkojen suojelua edistävien tahojen omasta muistopäivästä.

Päivän asema vahvistui virallisesti vuonna 2021, kun YK:n yleiskokous nosti kosteikkopäivän kansainvälisten teemapäivien joukkoon. Päätöksen jälkeen 2. helmikuuta on YK:n tunnustama kansainvälinen kosteikkopäivä, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta kosteikoista ja niiden merkityksestä.

Mikä Ramsarin sopimus on

Ramsarin sopimus on yksi vanhimmista nykyaikaisista valtioiden välisistä ympäristösopimuksista. Sen tavoitteena on kansainvälisesti arvokkaiden kosteikkojen suojelu sekä laajemmin kaikkien kosteikkojen ja vesivarojen kestävä käyttö. Sopimukseen liittyneet maat sitoutuvat nimeämään ja hoitamaan alueellaan sijaitsevia merkittäviä kosteikkoja.

Suomi oli mukana jo sopimuksen ensimmäisten allekirjoittajamaiden joukossa, joten kosteikkojen suojelulla on Suomessa pitkät juuret. Liittymisen myötä maamme on sitoutunut tunnistamaan ja suojelemaan kansainvälisesti arvokkaita kosteikkojaan.

Käytännössä sopimus on synnyttänyt maailmanlaajuisen suojeltujen kosteikkojen verkoston. Näitä Ramsarin sopimuksen nojalla nimettyjä alueita kutsutaan Ramsar-alueiksi, ja ne ovat valtioiden tärkeimmiksi tunnistamia kosteikkokohteita.

Suomen 49 Ramsar-aluetta

Suomessa on nimetty 49 Ramsar-aluetta, joiden yhteispinta-ala on noin 7 858 neliökilometriä. Alueet kattavat monenlaisia kosteikkoja aapasoista lintuvesiin ja merenlahtiin, ja ne edustavat maamme kosteikkoluonnon arvokkainta osaa. Ramsar-alueeksi nimeäminen on tunnustus kohteen kansainvälisestä merkityksestä.

Alueiden hoito jakautuu kahdelle taholle. Noin puolet Ramsar-alueista on ELY-keskusten hoidossa ja noin puolet valtionmailla Metsähallituksen Luontopalvelujen vastuulla. Tällä työnjaolla pyritään turvaamaan kohteiden luontoarvot ja niiden kunnostus pitkällä aikavälillä.

Tunnettuja suomalaisia Ramsar-alueita ovat esimerkiksi Parikkalan Siikalahti, joka on yksi maamme arvokkaimmista lintuvesistä, sekä Perämeren rannikolla sijaitseva Liminganlahti. Tällaiset kohteet ovat erityisen tärkeitä muutto- ja pesimälinnustolle ja houkuttelevat myös lintuharrastajia, joille kosteikot tarjoavat näköalapaikan lintujen kevät- ja syysmuuttoon.

Miten Metsähallitus kunnostaa kosteikkoja

Metsähallituksen Luontopalvelut hoitaa ja kunnostaa monia arvokkaita kosteikkoja osana suojelutyötään. Suomessa luonnontilaiset kosteikot ovat vähentyneet voimakkaasti etenkin soiden ojituksen myötä, joten ennallistaminen on noussut keskeiseksi keinoksi palauttaa kosteikkoluontoa. Suolla on tehty ennallistamistyötä jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan.

Konkreettista työtä on tehty muun muassa Hydrology-LIFE-hankkeessa, jossa on ennallistettu noin 5 000 hehtaaria soita ja kunnostettu yli 30 kilometriä puroja. Ennallistamisessa tukitaan vanhoja ojia, jotta vesi palautuu suolle ja kosteikon luontainen vesitalous elpyy. Lisäksi hankkeessa on perustettu noin 30 avovesikosteikkoa vesilinnuille, yhteensä noin 200 hehtaarin alalle.

Vesistöistä on poistettu vaellusesteitä, jotta kalat pääsevät liikkumaan, ja virtavesien varsille on jätetty suojavyöhykkeitä vähentämään kiintoaineen huuhtoutumista. Tällainen pitkäjänteinen hoito parantaa sekä lajiston elinoloja että veden laatua, kun kosteikot pidättävät valumavesien mukana kulkevaa kiintoainesta.

Miksi kosteikot ovat tärkeitä

Kosteikot ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta poikkeuksellisen rikkaita elinympäristöjä. Ne tarjoavat suojaa ja ravintoa erityisesti linnuille, ja hyvin hoidetut kosteikot ovat tärkeitä levähdys- ja pesimäpaikkoja muuttomatkan eri vaiheissa. Kosteikkojen kunto vaikuttaa siten suoraan vesilintujen pesimämenestykseen, ja heikentynyt kosteikko vähentää sekä pesimäpaikkoja että poikasten selviytymistä.

Luontoarvojen lisäksi kosteikoilla on merkitystä vesitalouden ja ilmaston kannalta. Ne pidättävät ja puhdistavat vettä, tasaavat tulvia ja varastoivat hiiltä etenkin turvemaiden muodossa. Kuivatetut ja heikentyneet kosteikot menettävät nämä hyödyt, ja ojitettu turvemaa voi muuttua hiilen varastosta sen päästölähteeksi.

Samalla kosteikot kuuluvat maailman uhanalaisimpiin elinympäristöihin. Niitä on hävinnyt ja heikentynyt laajalti ojituksen ja maankäytön myötä, mikä tekee jäljellä olevien kosteikkojen suojelusta ja ennallistamisesta entistä tärkeämpää. Juuri tähän kosteikkopäivä haluaa kiinnittää huomiota: muistuttamaan, että kosteikot ovat korvaamaton osa luontoa ja että niiden tila on yhä uhattuna.

Miten kosteikkopäivä näkyy Suomessa

Suomessa kosteikkopäivä on ennen kaikkea tiedotuksen ja tietoisuuden lisäämisen päivä. Kosteikkojen parissa toimivat tahot, kuten Metsähallitus ja metsästäjäjärjestöt, viestivät päivän tienoilla kosteikkojen tilasta, suojelusta ja kunnostustyöstä.

Metsästäjäjärjestöt ovat tehneet kosteikkotyötä myös käytännössä: nuorten kanssa on esimerkiksi rakennettu sorsien keinopesiä ja kunnostettu lintuvesiä. Tällainen vapaaehtoistyö täydentää viranomaisten ja Metsähallituksen ennallistamishankkeita ja tuo kosteikkojen hoidon lähelle paikallisia toimijoita.

Kosteikkopäivä tarjoaa luontevan hetken tutustua lähialueen kosteikkoon, vaikkapa lintutornille suuntautuvalla retkellä. Talvinen ajankohta muistuttaa, että kosteikot ovat osa luonnon kiertokulkua kaikkina vuodenaikoina ja että niiden hoito on ympärivuotista työtä.

Milloin päivä on

Kiinteä päivä: aina 2. helmikuuta. Päivämäärä ei siirry viikonpäivän mukaan. Ajankohta on valittu Ramsarin kosteikkosopimuksen allekirjoituspäivän 2.2.1971 mukaan.

Liittyvät päivät

• Maailman vesipäivä
• Maailman ympäristöpäivä
• Maailman mehiläispäivä